Ei ole ihan sama millainen soittolista luureista treenin aikana pauhaa.
Musiikilla on luontainen kehoa ja mieltä energisoiva vaikutus. Nopeatempoinen musiikki laittaa kropan liikkeelle ja tsemppaa suoritukseen, olipa kyse sitten siivouksesta tai treenaamisesta.
Kun kuulemme rytmikästä musiikkia, alamme luontaisesti tahdistaa tekemistämme sen mukaan. Tempoa vaihtelemalla on siis helppoa säädellä liikunnan intensiteettiä. Alkuverryttelyyn kannattaa valita rauhallisempaa, kehoa valmistelevaa musiikkia, kun taas viimeisten toistojen tsemppauksessa auttaa musiikki, jonka energia kannustaa puristamaan kehosta viimeiset tehot irti. Loppuverryttelyssä hidastempoinen musiikki auttaa laskemaan sykettä ja rentoutumaan.
Maksimoi hyöty rakentamalla soittolista, joka mukailee treenin intensiteettiä.
Mikä tahansa musiikki ei kuitenkaan kelpaa treenin siivittäjäksi. Suurimman hyödyn saa musiikista, joka miellyttää omaa korvaa. Lempimusiikki aktivoi aivojen mielihyväkeskusta samalla tavalla kuin liikunta. Niinpä lempikappaleiden ja liikunnan yhdistäminen voimistavat hyvän olon kokemusta ja lisäävät mielihyvähormoni dopamiinin eritystä. Toisaalta jos esimerkiksi kuntosalilla soiva musiikki ei miellytä, treenikään tuskin sujuu. Tästä syystä monilla ryhmäliikuntatunneilla suositaan neutraalia mainstream poppia, jonka voi olettaa maistuvan monelle.
Musiikin volyymilla on myös merkitystä, sillä hädin tuskin kuultavat hiljaiset rytmit eivät riitä aktivoimaan energiatasoja. Monen liikkujan suosikkeja ovatkin taustamelua vaimentavat kuulokkeet, joiden avulla pääsee sulkeutumaan omaan voimakuplaansa. Autoilijoilla sama ilmiö vaikuttaa liikenneturvallisuutta haittaavasti, sillä nopeatempoinen lempimusiikki tekee kaasujalasta raskaamman.
Täytyy myös muistaa, että jollekin toiselle luonnon rauha ja metsän äänet saattavat toimia suurempana tsempparina kuin luureissa pauhaavat listahitit.
Asiantuntija apulaisprofessori Suvi Saarikallio, Jyväskylän yliopisto