Ratakelaaja Amanda Kotaja on opetellut armollisuutta.

Ratakelaaja Amanda Kotaja: ”Olen ollut ankara itseäni kohtaan”

Ratakelaaja Amanda Kotaja on joutunut opettelmaan rauhoittumista ja olemaan armollinen itseään kohtaan.

Amanda Kotaja, 23, on Suomen naisyleisurheilun suurimmista tähdistä. Ratakelaajan saavutuksiin kuuluu muun muassa parayleisurheilun MM-kilpailuissa voitetut kultamitallit 100 ja 200 metrin matkoilla. Lisäksi hän on kelannut ykköseksi useissa EM-kisoissa. Pari päivää sitten hän sai pronssia Berliinin EM-kisoissa 200 metrillä. Päämatka 100 metriä kelataan 25.8.

Amanda Kotaja on puhunut siitä, kuinka hän on kärsinyt kauden aikana käsisäryistä ja on siksi joutunut pohtimaan treeniohjelmaansa uudella tavalla. Kehoa huoltavaa treeniä, kuten liikkuvuusharjoitteita, on pitänyt lisätä. Välillä rauhallisemmat treenit ovat pistäneet urheilijan miettimään, tekeekö hän kaiken tarvittavan.

− Tunteet ovat olleet ristiriitaiset, mutta loppujen lopuksi ajattelen, että olen tehnyt kaiken voitavani. Töitä on tehty hyvin, Amanda Kotaja sanoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mistä Amanda Kotaja löytää tsempin?

Kuten meille kaikille, tulee Amanda Kotajallekin niitä päiviä, jolloin ei treenaaminen ei kiinnosta pätkääkään.

− Yritän takkuisina päivinä miettiä, että treeneissä on kuitenkin aina kivaa. Sitä paitsi turhat tauot eivät vie minua eteenpäin.

Tämä ei tietystikään merkitse sitä, etteikö lepo olisi tärkeää. Kun kroppa on väsynyt, sitä on kuunneltava.

− Lepopäivinä on pohdittava tarkaan kuormittaako ylimääräiset aktiviteetit kehoani. Niinpä otan rauhallisesti, näen ystäviäni ja perhettä. Katselen Netlfixiä.

Vapaa-aikoinaan Amanda menee usein metsään. Lintujen laulu, puiden havina ja tuulen suhina antavat hänelle energiaa.

− Olen suorittaja ja joutunut opettamaan itseäni rauhoittumaan, Amanda kertoo.

Epäonnistumiset ovat opettaneet

Sen lisäksi, että Amanda on joutunut miettimään jaksamistaan, paineita tuottavat sponsorointi. Se, että jos ei pärjääkään arvokisoissa, millaisia vaikutuksia sillä on taloudellisesti.

− Huippu-urheilijoilla on muita ihmisiä vahvempi kilpailuvietti. Olen kaikkista ankarin itseäni kohtaan.

Amanda on tietoisesti opetellut armollisuutta itseään kohtaan. Eikä se ole aina ollut helppoa.

− Epäonnistumisistani olen oppinut, että kaikki muutkin stressaavat. En ole ainoa. Vaikka kisan jälkeen en voittaisikaan, ei se loppujen lopuksi mitään muuta.

Amanda on tajunnut, ettei epäonnistumisen pelko vie huippu-urheilijaa eteenpäin.

− Kysyn usein itseltäni: Mitä tapahtuu, jos en voitakaan. Olen oppinut, ettei se maailmaa kaada. Minulla olisi senkin jälkeen ympärilläni samat ihmiset ja minulla olisi edelleen sama kyky harjoitella lisää.

− Haasteet kuuluvat elämään. Miltä onnistuminen tuntuisi, jos ei olisi koskaan epäonnistunut, Amanda Kotaja pohtii.

Lue myös:

Syömishäiriöstä toipunut Lotta Harala: ”Stressasin jokaista suupalaa”

Syöpä tuhosi Sylvian lihakset – Nyt hän treenaa kivut pois

Teksti Päivi Ekola