Cheerleading-joukkueen kapteeni Rosanna Toivonen: ”Voitot tehdään treeneissä”

Olemme voittaneet maailman­mestaruuden kahdesti perättäisinä vuosina, ja vasta nyt cheerl­eading on alettu noteerata vakavasti otettavana urheiluna. Stereotyyppinen ja väärä mielikuva siitä, että cheerleading on söpöä pomppimista puuhkat käsissä, on edelleen valitettavan yleinen. Samasta naisurheilun ali­arvostuksesta kärsivät myös muut esteettiset lajit, kuten voimistelu ja taitoluistelu.

Aloitin lajin kuusitoistavuotiaana ja rakastuin sen monipuolisuuteen. Cheerleadingiin kuuluu maa- ja ilma-akrobatiaa, pyramideja, heittoja ja stuntteja sekä huudot, joilla yleisöä yllytetään kannustamaan joukkuetta. Moni­puolisuuden ansiosta lajiin ei kyllästy ikinä, sillä siinä on aina joku osa-alue, jossa voi kehittyä vielä paremmaksi.

Samasta naisurheilun ali­arvostuksesta kärsivät myös muut esteettiset lajit, kuten voimistelu ja taitoluistelu.

Cheerleadingia voi harrastaa kuka tahansa, mutta huipulla menestykseen tarvitaan sitoutuneisuutta, tavoitteellisuutta, voimaa ja kestävyyttä. Tärkeät lajitaidot, kuten räjähtävä voima, karttuvat harjoittelun myötä. Kun ne ovat hallussa, voi keskittyä tekniikan hiomiseen. Joukkueessa on rooleja, jotka vaativat erilaisia taitoja ja vahvuuksia. Esimerkiksi pyramidin alatasolla tarvitaan voimaa, kestävyyttä ja räjähtävyyttä. Hyvä kehonhallinta on tärkeää kaikille.

Treenaan kuusi tai seitsemän kertaa viikossa, sen lisäksi käyn kuntosalilla ja teen aerobista treeniä. Valmennukset on ­suunniteltu fiksusti niin, että maajoukkueen treenit ja seuratreenit vuorottelevat kisakauden mukaan, eikä kenenkään tarvitse vetää itseään ääri­rajoille harjoittelumäärän takia. Palautumista arvostetaan yhtä paljon kuin treenaamista. Rentoudun joka viikko saunassa ja kesällä rakastan uida luonnonvesissä – se rauhoittaa myös mieltä.

Olen tehnyt menestyksen eteen töitä pitkäjänteisesti ja laittanut urheilun jopa opiskelun ja ihmissuhteiden edelle. Uhrausten vastineeksi olen saanut lajilta paljon. Cheerleading on auttanut löytämään itseni ja antanut minulle itsevarmuutta, opettanut tiimityöskentelyä ja johtamistaitoja. Joukkue ei toimi ilman keskinäistä luottamusta. Kun joku heittää sinut ylös, on luotettava siihen, että toiset ottavat kiinni. Menestyksemme salaisuus on we over me -hengessä ja yhteisessä tavoitteessa.

Onnistumisen tunne lavalla on voittamista tärkeämpää. Hienoin hetki elämässäni oli, kun ensimmäistä kertaa teimme MM-kisoissa vaativan, teknisesti puhtaan suorituksen. Suurimmat voitot tehdään kuitenkin treeneissä. ­Ilman niitä yhteisiä onnistumisen hetkiä emme pärjäisi kisalavoilla.