Jalkapalloilija Amanda Rantanen teki ensimmäisessä aikuisten maaottelussaan Skotlantia vastaan voittomaalin. Tie huipulle on kulkenut monenlaisten vaikeuksien kautta, mutta nyt Amanda ja ruoka ovat kavereita.
”Kärsin muutama vuosi sitten syömishäiriöstä. Sen puhkeaminen ei liittynyt mitenkään jalkapalloon vaan muuhun henkilökohtaiseen elämään, mutta tilani paheni siksi, että olin pitkään loukkaantuneena enkä voinut treenata. Minulla oli koko ajan paha mieli eikä ruokahalua. Minua myös ahdisti ajatus siitä, että syön, vaikka en voi treenata. Pelkäsin kehon muuttumista. Syöminen oli sillä hetkellä ainoa asia, jota pystyin kontrolloimaan.
Olin sairastuessani nuori ja kokematon enkä osannut pyytää apua. Nyt ymmärrän, että se ei ole normaalia. Kukaan ei tee syömishäiriötä itselleen tahallaan eikä siitä tarvitse selvitä yksin. Apua kannattaa hakea.
Jalkapallo pelasti
Uskon, että jalkapallo pelasti minut. Kun pelaaminen palasi taas elämääni, huomasin, että olin tosi heiveröinen ja ettei minulla ollut yhtään voimia. Tajusin, että jalkapalloa ei voi pelata korkealla tasolla, jos ei saa ruoasta tarpeeksi energiaa. Olen itselleni futiksen ansiosta lempeämpi.
Syöminen hallitsee joskus elämäämme, mikä on ihan älytöntä, koska me kaikki tarvitsemme ruokaa. Sen pitäisi olla ihana juttu, jota oikein odottaa. Itselleni niin onneksi on nykyään, ja syömisestä on tullut rentoa. En ota enää stressiä siitä, että kaikki päivät eivät ole samanlaisia ja että joskus syö enemmän ja joskus vähemmän.
On ihana tehdä ruokaa ja myös herkutella makealla. Aiemmin oli niin, että jos söin herkkuja, en syönyt muuta ruokaa. Tällainen ajatus voi joskus tulla mieleen vieläkin, mutta nyt osaan sivuuttaa sen.
Olen tykännyt leipoa pienestä asti.
Herkuttelu ei haittaa, kun pohja on kunnossa ja syö säännöllisesti ja monipuolisesti. Olen tykännyt leipoa pienestä asti. Minulla oli aikoinaan parhaan ystäväni kanssa aina torstaisin leivontapäivä. Tykkään tehdä etenkin juustokakkuja, ja ennen koronaa leivoin niitä juhliin aina. Aloin myös tehdä ruokaa jo lapsuudenkodissa. Yleensä teen tavallista kotiruokaa. Koska syön pääasiassa kasvisruokaa, testaan mielelläni uusia kasvisruokareseptejä. Unelmani on, että minulla on tulevaisuudessa iso keittiö ja paljon tilaa tehdä ruokaa ja leivonnaisia.
Arki kuluu paljolti opiskelun ja jalkapallon parissa, mutta tykkään myös käydä ravintoloissa poikaystävän ja kavereiden kanssa. Silloin pääsee kokeilemaan ruokia, joita ei saa kotona. Vaikka pidän hyvästä ruoasta ja kauniista kattauksesta, ulkona syöminen on minulle ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. En ole ruokahifistelijä, tunnelma ja hetken jakaminen muiden ihmisten kanssa on minulle ykkösjuttu.
Nälkäisenä ei kannata pelata
Pelimatkoilla ja varsinkin leireillä syödään tosi paljon, ja siellä on myös koko ajan nälkä. Leireillä voidaan treenata pari kertaa päivässä, joten kulutus on kovaa. Syöminen leireillä on luksusta, ruokailut on järjestetty todella hyvin.
Myös ennen viikonlopun peliä pitää syödä erityisen paljon ja hyvin, muuten ei ole kiva pelata. Energianpuutteen tuntee selvästi kropassa ja mielessä – jopa päätöksenteko voi olla vaikeaa.
Ajatukseni ruoasta ovat kääntyneet viime vuosina tavallaan päälaelleen. Jos mietin aiemmin, olenko syönyt liikaa, nyt mietin sitä, olenko varmasti syönyt tarpeeksi. Tarvitsenko vielä banaanin matkalla treeneihin? Onko minulla vielä nälkä, syönkö sittenkin toisen ruoan ennen treenejä enkä niiden jälkeen? Nykyisin käyn ruoan kanssa rauhallista keskustelua.”
Amanda Rantasen kaapista löytyy aina:
Kaurahiutaleita
Puuro on minulle joka aamun juttu.
Marjoja
Pakastimessani on aina marjapusseja. Lempisekoitukseni sisältää mansikkaa, metsämustikkaa ja vadelmaa.
Kaura- tai soijamaitoa
Teen puurot ja smoothiet kasvipohjaisesta maidosta.
Lue myös:
Rasmus Schüller: ”Luotan syömisessä omaan fiilikseen ja lautasmalliin”