Aerobiccaaja Laura Vihervän, 25, mielestä epäonnistuminen vain kasvattaa motivaatiota.
– Jotta pärjään kilpa-aerobicissa, minun pitää osata kaikkea. Minun pitää pystyä hyppäämään räjähtävästi ilmaan ja tulemaan punnerrukseen alas. Lisäksi täytyy olla staattista voimaa, että jaksan kannatella kehoani käsien varassa ja vielä pyöriä samaan aikaan. Puolentoista minuutin kisasuoritusta verrataan 400 metrin juoksuun – koko kroppa menee maitohapoille.
Aerobicissa liikkuvuuden pitää riittää esimerkiksi spagaatteihin, ja paikkoja olenkin aukonut satujumpasta lähtien. Varsinkin reidet ja pohkeet kehittyvät hypyissä, mutta myös hartioihin tulee voimaa punnerruksista. Lavalla en näitä mieti. Ulkonäkö ei ole tärkeää, vaan se, että jaksan painaa sarjan läpi.
Tuhannet ja tuhannet toistot tuntuvat kropassa. Teippaan ranteet, että ne kestävät punnerruksiin hyppäämisen. Mustelmiakin tulee. Kerran kaveri löi treeneissä kyynärpäällä minua silmään ja ripset irtosivat. Vaikka välillä treeneissä koko kroppa tärisee ja on huono olo, onnistuneen vedon jälkeen fiilis on huippu koko loppupäivän.
Voimistelijan pitää olla itsevarma. En mene lavalle nöyristelemään. Olen kilpaillut aerobicissa kymmenen vuotta, ja se käy koko ajan helpommaksi, vaikka panokset kovenevat. Minulla on hyvä kilpailupää ja kestän painetta. Mutta erot ovat todella pieniä, ja se on raastavaa. Viisi tyttöä voi olla samoilla pisteillä, mutta täydellisin tekniikka voittaa.
Viime vuoden Suomen mestaruuskisoissa kaaduin. Vuosien harjoittelu tuntui valuvan hukkaan, kun ajatus herpaantui sekunniksi. Mutta epäonnistuminen vain kasvatti motivaatiota. Kun tänä vuonna voitin, olin mielettömän helpottunut ja kiitollinen.
Olen perfektionisti ja haluan aina onnistua. Jos jokin liike ei suju, yritän vain pakolla uudestaan. Treeneissä valmentaja kyllä huomaa, jos minulla on huono päivä tai hermot kireällä. Silloin hän sanoo, että tehdäänpä sittenkin jotain muuta.
Teen tätä menestymisen palolla. Usein kisakauden jälkeen kysyn itseltäni, jatkanko ja pystynkö tulemaan vielä paremmaksi. Niin kauan kun kehityn, en aio lopettaa.