Pikaluistelija Miina Peltonen kiitää jäällä 40 kilometrin tuntivauhtia itse kokattujen vokkien voimalla.
”En voisi ikinä ajatella ruokaa pelkkänä polttoaineena, sillä se on minulle intohimo. Lautaselta pitää löytyä rutkasti makuja ja mielenkiintoisia raaka-aineita. Siinä mielessä olen ehkä epätyypillinen urheilija. Rakastan ruokaohjelmia ja testailen mielelläni reseptejä. Viimeksi kokeilin vietnamilaista pho-keittoa, joka meni perheelleni kuin kuumille kiville.
Suosikkejani ovat vokit ja aasialaistyyppiset ruuat, jotka sopivat urheilijalle hyvin ja syntyvät nopeasti.
Tykkään leipomisesta ja juuri nyt olen fiiliksissä löytämästäni mutakakun tyyppisestä reseptistä, jolla syntyy tiivis ja mehukas pohja. Sen päälle loihdin milloin vadelmamoussekakun, milloin suklaaherkun.
Äidin tekemä lasagne on sellainen herkku, että sitä menee helposti puoli pellillistä kerralla. Jätän rahkat ja proteiinipatukat muille, ja ruisleipä syntyy helpommin kuin smoothie.
Lue myös: Manuela Bosco: ”Syön ruokaa, jossa on paljon valoa”
Treenaan käsiä salaa
Harjoittelin aiemmin yhdeksän kertaa viikossa, mutta syksyllä aloittamani hammaslääkäriopinnot ovat verottaneet treeniaikaa. Nykyisin painun jäälle kuudesti viikossa ja kesällä pyöräilen, rullaluistelen tai huhkin salilla.
Minulla on niin lihaksikkaat jalat, että farkkujen on oltavat stretchit, muuten en saa niitä pohjetta pidemmälle. Vyötäröni on pieni mutta pakarat ja reidet isot – pieni haaste vaatekaupassa, mutta tähän asti on löytynyt päällepantavaa. Tyypillisin paikka, josta housuni repeävät, ovat sisäreidet.
Tykkään kiinteästä kropastani ja siitä, kun jalat tuntuvat aroilta treenien takia. Vaikka portaiden nouseminen olisi sen takia tukalaa, nautin fiiliksestä, että olen harjoitellut niin että tuntuu!
Treenaan salilla pelkästään alakroppaa ja keskivartaloa. Käsiä on tehtävä salaa, jos haluaa. Keskivartalon tiukkuus on tärkeää, jotta luisteluasento säilyy ja kropan hallinta pelaa.
Ruokaa kisapäivänä – ei kiitos!
Ennen kisoja syön parina päivänä vähän normaalia enemmän hiilareita, jotta saan kroppaan tymäkästi energiaa. Tykkään siitä, että voin syödä enemmän, ja tankkaan edeltävänä päivänä mielelläni pastaa, pitsaa tai vaikka jäätelön.
Kisa-aamuna käyn ottamassa tuntumaa jäähän ja tunnustelemassa miltä kroppa tuntuu. Parhaimmillaan fiilis on sellainen, etten meinaa pysyä paikallani.
Jännitän suoritustani usein niin kovasti, ettei vatsa ota vastaan kunnon aterioita. Se ei haittaa, sillä hyvä tankkaaminen takaa jaksamisen, eikä täydellä mahalla edes voisi kilpailla. Vetojen välillä syön banaanin: nopea energia on taattu, mutta maha ei mene jumiin.
Lue myös: Kaisa Jaakkola: ”Voin syödä illallisen aamupalaksi”
Urku auki radalla
Pikaluistelukisa on napakka puristus: 500 metriä menee vajaassa 45 sekunnissa, tonni puolessatoista ja 1 500 metriä reilussa kahdessa minuutissa. Lyhyissä kisoissa ei ehdi ajatella juuri mitään, ja siksi pidänkin enemmän pidemmistä vedoista. 1 500 metrillä voi jopa hiukan miettiä taktiikkaa, ei tule pelkästään painettua urku auki.
Viimeisellä kierroksella iskee tyypillisesti seinä vastaan, eivätkä jalat suostu enää liikkumaan. Kesäkauden harjoituksissa tehdäänkin paljon happotreenejä, joissa kroppa viedään tuolle tuskaiselle alueelle ja sen yli, jotta saman rasituksen kestää kisoissakin.
Minua ei pelota viilettää jäällä jopa 40 kilometrin tuntivauhtia. Uskon, että jos kaatumista ajattelee, on myös suurempi riski, että niin käy.
Huhkin viime kauden uudessa alle 23-vuotiaiden kilpasarjassa, joka nappasi haaviinsa mukavasti meidät nuorten sarjoista ylikasvaneet, kohta aikuisten kisoja kolkuttelevat luistelijat. Opinnoista huolimatta tavoitteenani on päästä aikuisten maailmancupiin kisaamaan.”
Lue myös:
Maailmanmestari Salla Naakka: ”Alamäkiluistelu on tuonut elämääni parhaat jännitykset”
600 kaloria tunnissa – tehokas luistelutreeni
Jääkiekkoon hurahtanut Terhi: ”Kiekkotreeneissä saan ajatukseni täysin irti arjesta”