Kasvispyöryköiden valikoima on tätä nykyä valtava – jokaiselle varmasti löytyy sopivia. Pienimmistäkin ruokakaupoista löytyy monia vaihtoehtoja niin eineishyllyltä kuin pakastealtaasta. Perinteisten kasviksista valmistettujen pyöryköiden ja falafelien lisäksi tarjolla on erilaisista palkokasveista pyöritettyjä palleroita. Kuinka valtavasta valikoimasta löytyy sitten itselle sopiva?

Maku on varmasti määrittävin kriteeri sille, että tuote päätyy ostokoriin. Jos maku ei miellytä, ei se tule syödyksi, ja kuten Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntija Charlotta Hyttinen toteaa: ”Vain syöty ruoka ravitsee”.

Maun lisäksi ostospäätöstä tehdessä kannattaa kurkata pakkauksen ravintosisältöluetteloon, varsinkin suolan ja tyydyttyneen rasvan sekä proteiinin määrään ja sen lähteeseen.

Runsas suolan käyttö on terveydelle haitallista. Se muun muassa kohottaa verenpainetta ja lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Niinpä on hyvä tarkkailla suolansaantiaan. Jos suolaa on tuotteessa yli 1,2 prosenttia, täytyy pakkauksessa olla merkintä: voimakas suolainen.

”Rasvan määrällä ei sinänsä ole merkitystä, sillä kasvisruoan ei kuulu olla vähärasvaista. Sen sijaan rasvan laatuun kannattaa kiinnittää huomiota”, Charlotta Hyttinen sanoo.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että kannatta tarkistaa, kuinka paljon pyöryköissä on tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa. Sydänliiton kriteerien mukaan valmiskasvispyöryköissä kovan rasvan määrän pitäisi jäädä kolmannekseen kokonaisrasvan määrästä.

Valitse proteiinisi oikein

Liha ja kala ovat tunnetusti hyviä proteiinin lähteitä, mutta myös erilaisten kasviperäisten proteiinien avulla pärjää erinomaisesti. Jos aterian protskut haluaa saada pyöryköistä, niiden proteiinipitoisuus on hyvä tarkistaa.

Hyvä muistisääntö on, että 10–20 prosenttia koko päivän energiansaannista pitäisi tulla proteiineista. Aikuisella se tarkoittaa normaalisti 1,1–1,3 grammaa proteiinia painokiloa kohden päivässä. Esimerkiksi 60-kiloinen nainen tarvitsee proteiinia noin 66–78 grammaa päivässä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että proteiinin tarve vaihtelee jonkin verran muun muassa iän ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.

”Proteiinin lähde on ravitsemuksellisesti tärkeää. Proteiinin pitäisi olla peräisin palkokasveista tai quinoasta. Silloin aminohappokoostumus on ravitsemuksellisesti hyvä.”

Vaikka kauraa nykyisin käytetäänkin runsaasti kasvisproteiinin lähteenä, se ei saisi korvata palkokasveja. Kaurassa ei ole samanlaista aminohappokoostumusta.

Proteiinit muodostuvat aminohapoista, ja ne toimivat lihasten ja kudosten rakennusaineina. Aminohapot myös kuljettavat ravintoaineita elimistössä ja säätelevät muun muassa kasvua, hormonitoimintaa, vastustuskykyä ja hermostoa. Kun kasvisproteiinin lähteitä käytetään monipuolisesti, saadaan kaikkia välttämättömiä aminohappoja.

Lihan maku on kannuste

Eri kasvispyöryköitä maistellessa yllättää se, että osa tuotteista jäljittelee lihan koostumusta ja makua. Kasvissyöntiin motivoi usein ruoan eettisyys ja ekologisuus. Moni kasvisruokaan kokonaan siirtyvä tai kasvisten määrää lisäävä flexaaja miettii omaa hiilijalanjälkeään ja lihan tehotuotannon ongelmia.

”Ihmiset haluavat lempiruokiaan jatkossakin. Kasvisruokailuun siirtymistä helpottaa, jos maku on tuttu eikä tarvitse opetella laittamaan ruokaa uudella tavalla”, Hyttinen muistuttaa.

Hän myös toteaa, että nugetti on vain ruoan muoto, ei eläimen kehonosan muoto. Sen voi valmistaa monenlaisista raaka-aineista. Jos kasvispohjaisesta massasta muotoiltu nugetti tuntuu kummalliselta, löytyy kasvisproteiineista monia muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi linssit, hernerouhe ja tofu.

”Kasvisproteiinit ovat monipuolisia raaka-aineita ja ne taipuvat moneen. Jokaisen makuun löytyy varmasti jotain sopivaa, mikä kannustaa kasvissyöntiin.”