Avantoon ehtii talvesta alkukevääseen asti. Toisia talviuinti vain virkistää, kun taas toiset meistä kammoksuvat koko ajatusta.
”Avantoon jäävät kivut, säryt ja masennus”, ystäväni mainostaa. ”Ruskea rasva lisääntyy, eikä enää palella niin paljon”, lisää toinen. Houkuttelevaa! Silti en aio ikinä laskeutua jäiden keskellä ammottavaan aukkoon.
Jo ajatus siitä, että avantoon on syytä pukea hanskat, hattu ja sukat, aiheuttaa vilunväristyksiä. Ensin pitäisi kärsiä ja jännittää, ja vasta sitten tulisi nautinnollinen hyvänolon tunne. Stressaavaa minusta. Enkä sitä paitsi usko, että jääkylmässä vedessä uiminen lisäisi terveyttäni. Suoraan sanottuna pelkään ennemmin saavani avannossa sairauskohtauksen.
Toisaalta. Olen hypännyt laskuvarjolla yksin viisi kertaa – vaikka kärsin korkeanpaikan kammosta. Avannon ja (hyytävän kylmän) laskuvarjohypyn kuitenkin erottaa yksi oleellinen asia. Suojapuku.
Kirjoittaja on Fit-lehden päätoimittaja Taru Marjamaa
Lue myös:
Lenkkitreffit naapurin kanssa: Ihanaa vai kamalaa?
Luulevatko valmistajat, että pinkki on kaikkien lenkkeilijöiden lempiväri?