Marjaana Lehtinen on jojoillut vuosia. Se on muokannut vartaloa, mutta ei haittaa, sillä tärkeintä on terveys.
Perhe ja someperhe. Marjaana Lehtinen kiittää kummankin vaikutusta viimeaikaisessa projektissaan,
jossa koronakilot ovat saaneet kyytiä. Perhe ja läheiset ovat aina, niinä vaikeinakin hetkinä, tukeneet ja tsempanneet. Erityiskiitoksen saa oma mies, joka on nähnyt Marjaanan kaikissa elämäntilanteissa ja joka on painottanut, että hän on aina nähnyt kilojen taakse.
Marjaana Lehtinen tunnetaan avoimena ja välillä räväkkänäkin somepersoonana, joka käy
jatkuvaa dialogia seuraajiensa kanssa. Someseuraajiensa ansiosta Marjaana on jaksanut nousta säännöllisesti kukonlaulun aikaan salille treenaamaan.
− Kun saan peukkua kello viideltä salille, tunnen, että teen jotain oikein. Vaikka elämäntapamuutos on tarkoitettu itselleni, on ihanaa, jos saan motivoitua muitakin. Se on silloin yhteinen asia, jossa mennään kohti yhteistä hyvää.
Ympärillä olevien ihmisten hyväksyntä on tärkeää, mutta tärkeintä on, että hyväksyy itsensä. Marjaana muistuttaakin, että ennen muutosprosessin aloittamista pitäisi etsiä hyvä olo ja onnellisuus itsestään. Muutosta on vaikea tehdä, jos kaikki on kakkaa ja itsensä kanssa on kurja olla.
− Ei se, että pumppaan itseni fittiin, tuo onnellisuutta. Ensin kaiken muun ympärillä pitäisi olla
kunnossa.
”En halua ruoskia itseäni. Korona-aika on ajanjakso, jota olen omalla tavallani prosessoinut.”
Marjaanalle halu pudottaa painoa ei koskaan ole ollut ulkonäköasia. Tärkeintä on ollut terveys. Toki hoikempi ulkonäkö on kirsikka kakun päällä, hän myöntää.
Treeni-ilo löytyi salilta
Marjaana tuli julkisuuteen vuonna 2017, jolloin hän voitti Miss Plus Size -kilpailun. Muutamaa vuotta aikaisemmin hän oli havahtunut siihen, kuinka huonosti voi. Työpäivän jälkeen Marjaana oli niin väsynyt, ettei jaksanut kuin maata sohvalla. Painoakin oli kertynyt paljon, ja pahimmillaan vaa’an lukema näytti 170:tä kiloa.
− Kokeilin vuosia erilaisia lajeja zumbasta body pumpiin ennen kuin tajusin, että ryhmäliikunta ei sovi minulle. Kimpassa tekeminen ei ole tuonut onnistumisen tunteita ja iloa. Pitää löytää laji, jossa viihtyy.
Marjaanan omaksi lajiksi löytyi kuntosalitreenaaminen. Salilla ei tarvitse osata askelsarjoja tai pysyä rytmissä. Aluksi hän treenasi personal trainerin ohjauksessa, ja kun homma alkoi rullata, hän siirtyi omatoimiseen puntin nosteluun.
− Ensimmäiset kerrat yksin salilla olivat todella jännittäviä. Mietin, mitä muut ajattelevat selän takana ja nauravatko he ylipainolleni.
Hän ei kuitenkaan luovuttanut pelkojensa edessä, vaan otti kaiken irti kehityksestään. Kun jaksoi muutaman kuukauden vetää hampaat irvessä ja syödä hyvin, siitä tuli tapa. Pikkuhiljaa Marjaana pääsi tavoitepainoonsa ja väsyneestä Marjaanasta tuli vahva ja vireä.
Marjaana Lehtinen sai pandemiakiloja
− Moni sanoo, että painon pitäminen tietyssä lukemassa on hankalinta. Kaksi vuotta onnistuin siinä,
mutta muutoskohdat ovat vaikeita, Marjaana sanoo.
Maailmanlaajuinen pandemia ja sen tuoma ahdistus ajoi hänet herkuttelukierteeseen, tapaan, joka on seurannut häntä läpi elämän.
− Minut on jo lapsesta asti opetettu lohtusyömiseen. Kun olen ollut kipeä tai allapäin, minua on palkittu ruoalla. Taustalla kummittelee edelleen ajatus, että kun on ikävä olla, ansaitsen herkkuja.
Kun salille ei päässyt, hän yritti lenkkeillä ja jumppailla kotona, mutta se ei tuonut samanlaista iloa kuin painojen kolistelu. Kotona oli myös vaikea löytää motivaatiota, vaikka jumppapaikka on lähellä ja hommiin voi ryhtyä ilman siirtymisiä.
− Jotenkin kuntosalin tuoksu ja ilmapiiri motivoivat. Kotona kiinnitän liikaa huomiota arkisiin epäkohtiin: roskat ovat viemättä ja tiskit tiskaamatta. Koronakevättä seurasi kiva, vähän vapaampi kesä, grilliherkut ja valkoviini.
− Nautin takapihalla olostani ja annoin mennä. Paino oli jo kevään aikana alkanut hiipiä ylöspäin.
Sitten iski pelko; Marjaanan sokeriarvot laskivat ajoittain todella alas ja hän pelkäsi pökertyvänsä kadulle. Luultavasti tästä syystä aivot viestittivät nälästä, vaikka Marjaana olisi juuri syönyt. Kierre oli valmis.
− Pelkäsin, että olen hankkinut itselleni kakkostyypin diabeteksen. Lääkäri kuitenkin epäili, että ongelma on ruokavaliossa.
Marjaana kävi juttelemassa ravintoterapeutin kanssa, jonka avustuksella ruokavalioon tehtiin lautasmallin mukaisia muutoksia. Samalla Marjaana sai muistutuksen siitä, ettei nälän yllättäessä kannata vetää pelkkää leipää tai sokerisia herkkuja.
− Hiilihydraatteja ei tarvitse välttää, mutta pelkästään niillä ei pärjää. Tärkeintä on syödä säännöllisesti.
Pt:n avulla, salitreenillä ja ruokavaliomuutoksella paino alkoi taas pudota, ja sokeriarvot on saatu kuriin.
Marjaana Lehtinen sanoo ei itseruoskinnalle
− Yritän pitää kiitollisuutta yllä enkä tuijottaa virheitä. Joka päivä pitää kehua itseään, jotta oppii rakastamaan itseään ja olemaan armollisempi, Marjaana sanoo.
Hän onkin joutunut opettelemaan armollisuutta itseään kohtaan vuosien varrella. Elämässä on ollut erilaisia vaiheita, ja välillä motivaatio on ollut täysin kadoksissa. Joskus suurimmat voimavarat on pitänyt keskittää muualle kuin urheiluun ja terveyteen. Kun päämäärä on oikea, takapakit eivät kuitenkaan vie pois raiteilta. Siksi on turha syyttää itseään epäonnistumisista.
− En halua ruoskia itseäni. Koronavuosi on ajanjakso, jota prosessoin omalla tavallani.
Armollisuuteen liittyy Marjaanan mukaan se, että jokaisen keholla on oma tarinansa. Ja se saa näkyä. Jokaisen pitäisi osata katsoa itseään peilistä lempeästi ja nähdä, että tämä on juuri minun tarinani.
− Kun menen alasti peilin eteen, tarinaa on paljon. Olen synnyttänyt kaksi lasta, ollut viimeisilläni raskaana 170-kiloinen ja painanut alimmillani 90 kiloa. Välillä olen taas ottanut lisää painoa. Miten uskomattomiin asioihin keho pystyykään!
Tällä hetkellä nahka on pari kokoa liian iso; se roikkuu muun muassa käsivarsissa ja sisäreisissä, mutta sitä on turha murehtia. Jojoilu on muovannut sen Marjaanan, joka hän nykyisin on.
− En jaksa enää murehtia, sillä vaakakupin positiivisella puolella on kuitenkin tällä hetkellä paljon enemmän. Kesällä laitetaan toppi päälle, puetaan bikinit ja mennään rantsuun. Ihan sama roikkuuko nahka vai ei.
Lue myös: