Maantiepyöräily tarjoaa vauhdin hurmaa

Seinäjokelainen tuotannonsuunnittelija Jukka Rutanen, 39, on pyöräillyt aktiivisesti kymmenen vuotta ja pitänytaina kestävyysurheilusta. Ensin hän ajoi maastopyörällä, mutta sitten käyräsarviset alkoivat kiinnostaa. Maantiepyörän ostin keväällä 2017.

”Jo ensimmäisellä maantiepyörälenkillä haltioiduin – oli mahtava ajaa kevyellä ja ohutrenkaisella pyörällä.

Lenkkejä pidensin pikkuhiljaa. Kun olin ajanut 50 kilometriä, oli testattava, kestääkö kantti satasen ajon. Ensimmäisen 150 kilometriä poljin Seinä­joelta Saarijärvelle erittäin tuulisissa olosuhteissa, ja perillä fiilis oli mieletön. Pisimmät lenkkini ovat nykyään 12­-­tuntisia.

Maanitepyöräily vaatii aikaa

Vauhdin huuma kiehtoo, ja keskituntinopeus on maantiepyöräilyssä avainsana. Maise­mat vaihtuvat nopeasti, ja maan­tiepyörällä pääsee pidemmälle kuin maastopyörällä. Lajin harrastaminen viekin aikaa. Perheellisenä lenkkejä on suunniteltava etukäteen ja niistä on myös keskusteltava kotona.

Viime kesänä ajoin Etelä-Pohjanmaan ympärillä oleviin viiteen maakuntaan, ja kirjoitin reissuista blogia. Koko kesänä ei tapahtunut yhtään rengasrikkoa, mikä on harvinaista. Mutta mieleen jäi esimerkiksi päivä, kun starttasin kotoa paikallisen pyöräseuran kanssa. Ajoimme 30 kilometriä yhdessä, ja sitten jatkoin matkaa yksin eri suuntaan.

Yhtäkkiä kesäkeli vaihtui kaatosateeseen. Juuri sillä kerralla olin katsonut reitin väärin, ja reitillä olikin hiekkatietä, vaikka piti olla asvalttia. Olin läpimärkä, kaukana asutuksesta, ja seuraavalle huoltoasemalle oli reilusti matkaa. Perille saavuin erittäin kuraisena. Silloin kyse ei ollut enää fysiikasta vaan henkisestä kantista. Sitä tarvitaan muutenkin pitkillä matkoilla, joilla ­tulee toisinaan kyseenalaistettua se, onko hommassa mitään järkeä!

Maantiepyöräily haastaa kroppaa

Katselen etukäteen reittejä Google Street View:stä. Tarkistan myös pysähdyspaikat reittien varrelta. Harrastukseen kuuluu sekin, että pyörästä ja hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Jos seuraavana päivänä on lähtö aikaisin aamulla, edellisiltana ei voi istua oluella.

Aina kysytään, eikö takapuoli puudu, kun istun 10 tuntia satulassa. Suurin rasitus itselleni tulee kuitenkin niska-hartia­seudulle, sillä ajoasento on kumara. Sekin rasittaa, että jotkut tiet ovat vaarallisen oloisia polkea ja välillä tapahtuu läheltä piti -ohituksia. Silloin ei pysty ajamaan kovin rennosti.

Maantiepyöräily on antanut paljon sykähdyttäviä kokemuksia ja olen nähnyt hienoja maisemia. Yksi mieleenpainuvimmista reissuista on ollut se, kun viime kesänä ajoin Seinäjoelta pitkän päivän Kalajoen hiekkasärkille. Kun huilasin perillä fillarin vieressä hiekkarannalla, oli fiilis sanoinkuvaamattoman mahtava.”

Kiinnostaako ­maantiepyörä?

• Maantiepyörän ­pitäisi ­olla mahdollisimman kevyt. Usein se painaa 7–14 kiloa. ­Pyöriä löytyy sekä alumiini- että hiili­kuiturunkoisina. Hiilikuiturunkoinen pyörä on kevyempi, mutta alumiinirunkoisia myydään ­enemmän.
• Nykyään maanteille hankitaan usein perinteisen maantiepyörän sijaan kippurasarvinen
  gravel- tai cyclocross-­pyörä. Gravel on tällä hetkellä suosituin, sillä se on retkikäyttöön sopiva lenkkipyörä. Sileän maantien lisäksi sillä voi ajaa myös hiekkatiellä.
• Graveliin tai cyclocrossiin voi myös halutessaan vaihtaa ohuemmat renkaat, jos pyöräilee pelkästään maantiellä. Gravelin etuna on rennompi ajoasento. Siinä on myös tehokkaat ja kevyet levyjarrut ja pidempi akseliväli perinteiseen maantiepyörään verrattuna.
• Pyörässä on hyvä olla lukkopolkimet, joita käytetään pyöräilykenkien kanssa. Ne tekevät pyörityksestä tehokasta ja alaraajojen lihakset ovat monipuolisesti töissä.
• Pyörän ainoa lisävaruste on juomapulloteline, ellet käytä pyörää retkikäytössä ja kuljeta mukana esimerkiksi yöpymistarvikkeita. Gravel-pyörissä on paljon ruuvien reikiä, joihin voi kiinnittää vaikkapa etu- tai takatelineen.

Lue myös:

Hiertymät, kipu ja puutuminen – näin vältät pyöräilijän yleisimmät vaivat

Tee ainakin nämä: 6 vinkkiä polkupyörän huoltoon