Arki

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää. Ja se tunne voi iskeä koska tahansa. Imuroidessa kylpyhuonetta, kastellessa kukkia, vastatessa työmeiliin, kirjoittaessa blogia, puhuessa lapsen kanssa. Tunkatessa ylös Malminkartanon jätemäkeä. Juostessa töihin, samalla kun räntää sataa vaakatasossa suoraan naamalle. Törmättyä sattumalta ystävään kadulla. Kyllä vain. Onnellisuus on asia, jota en enää pyörittele ajatuksissani 24/7 saati jahtaa… Lue lisää

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Säännöllisin väliajoin joku kaverini kysäisee, että eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Ei haittaa, vaikka olenkin vähän lipsunut tuosta kellonajasta. Saatan nimittäin välillä mennä nukkumaan jo klo 21 tai 20.50, jos tunnen itseni väsyneeksi ja tunnen, että kehoni kaipaa palautumista. Eikö sua haittaa, että et käy baarissa tai bilettämässä? Ei haittaa, sillä kuten yltä… Lue lisää

Hyvään päivään riittää (useimmiten) se, kun saan aamulla avata silmäni

Eilen aamulla kun heräsin, tunsin syvää kiitollisuutta. Olin kiitollinen perjantain treeneistä, työpäivästä ja kaikista mahdollisuuksista, joita elämä tarjoaa. Kiitollinen perheestäni, bussilipusta, auringosta ja kylppärin lattialämmityksestä. Samalla olin kiitollinen myös kaikista vaikeuksista: siitä, etten luovuttanut edes niinä pimeimpinä hetkinä, olin kiitollinen rahaongelmista, jotka opettivat, ettei mikään arkinenkaan asia ole itsestäänselvyys, kiitollinen siitä, että sain kasvattaa vanhimmat… Lue lisää

Stressiin kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään

Katsoin eilen Netflixistä dokumentin Heal, joka sai minut taas ajattelemaan muun muassa sitäkin, miten paljon me ihmiset aiheutamme stressillä ja suorittamisella itsellemme harmia. Mitä järkeä, miksi me tehdään sitä? Ylikuormitamme itseämme monin tavoin niin henkisesti kuin fyysisesti ja mieli ja keho vain ottavat vastaan, taipuvat ehkä, mutteivät kuitenkaan katkea. Toki sekin piste tulee joskus vastaan,… Lue lisää

Nyt on näin – paluu tähän hetkeen

Tadaa! Parin päivän 24/7-makoilusta on ollut se hyöty, että huomasin, että viime aikoina olen vatvonut ja analysoinut ihan liikaa kaikkea sen sijaan, että olisin keskittynyt elämään tässä hetkessä. Jonnekin matkan varrelle oli kadonnut myös se semihuoleton Nyt on näin, sitten taas toisin -asenne, jossa otetaan se vastaan, mikä tulee ja toimitaan parhain tavoin niillä eväillä, mitkä… Lue lisää

Ensi vuonna tiedossa paljon tasapaksua arkea

Niin syksy kuin vuodenvaihdekin on itselleni merkinnyt usein uuden alkua. Ilmassa on monesti ollut jännittävää  kutkutusta kaikista uusista mahdollisuuksista, muutoksista ja unelmien ja tavoitteiden toteuttamisesta, vaikka tottahan on se, että muutoksia kannattaa tehdä aina nykyhetkessä, eikä useinkaan lykätä vuodenvaihteeseen, ensi maanantaille eikä ainakaan sitku, koska ei voi koskaan tietää, tuleeko sitä sitkua koskaan. Mutta toisaalta, niin… Lue lisää

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Niinpä, kaikki tunteet kuuluvat elämään. Tänään jotenkin semiankean päivän kruunasi hauska sattuma Lidlissä. Takana kassajonossa seissyt nainen sanoi, että hei, sulta tippuu jotain. Ja kas, puolen litran vesipulloni, jonka olin täyttänyt kotiin lähtiessäni, oli taas falskannut. Märkiä olivat niin reppu, kukkaro, läppäri kuin repussa kulkenut kirja takin selkämyksestä puhumattakaan. Siinä sitten naureskeltiin yhdessä tälle pienelle… Lue lisää

Elän kuin urheilija – samalla treenini inspiroivat, ärsyttävät ja aiheuttavat huolta

Meillä oli eilen ihan mahtavat, mutta ikävä kyllä viimeiset Vauhtisammakko-treenit Helsingissä toviin. Juoksimme pari tuntia lempipaikassani Eläintarhan kentällä ja matkaa kertyi itselleni 17 kilometriä. Vauhtisammakollahan muuten on Turussa vaikka mitä superinspiroivaa aina ultrajuoksukoulusta polkujuoksutreeneihin, joten jos asuisin Turussa, juoksentelisin monta kertaa viikossa ihan sammakkona muiden kurnuttajien kanssa. Eilen, kun juttelin toisen valkkuni Anni Liukan kanssa, tajusin sen, että… Lue lisää