Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa – ihan parasta! Päätin jo alkuviikosta, että lauantaina haluan lähteä juoksemaan Nuuksioon, oli ilma mikä tahansa. Lauantaisin pidän usein treenivapaan päivän, koska tunnen tarvetta palautua rankasta viikosta. Nyt kuitenkin halusin mennä metsään, eikä puolisoani mösjöötä tarvinnut houkutella. Veimme kuopuksen serkulleen leikkimään ja otimme suunnan kohti Solvallaa.

Emme olleet sen koommin miettineet, mihin suuntaan lähteä urheiluopiston tuntumasta. Jonkin verran tunnen Nuuksiota, koska ollessani koulussa Solvallan urheiluopistossa vuonna kivi ja keppi liikuimme paljon pitkin metsiä. Myös Alppimentorien kanssa viime talvena treenatessamme Nuuksio tuli tutuksi. Olisi ollut etukäteen järkevää suunnitella hieman reittiä Nuuksiossa, mutta lähdimme Solvallasta kohti Haukkalampea ja Siikaniemeä, jossa päädyimme heittämään ympäri ja tulemaan jotakuinkin samaa reittiä takaisin. Kahdessa tunnissa saimme kasaan 15 kilometriä. Vauhti oli paikoin hengästyttävä ja isot ylämäet kävelimme. Luultavasti menimme itselleni turhan kovaa, mutta olin unohtanut urheilukelloni lataukseen, enkä jaksanut seurata kilsavauhteja puhelimen sovelluksesta.

Niin kaunista!
Vielä 5 vuotta sitten en varmasti olisi lauantaina lähtenyt aamulla sateiseen Nuuksioon. Luojan kiitos ihminen muuttuu!
Tämä on parhaita juttuja, mitä vapaapäivänä voi tehdä!
Ei sade paljon juostessa haitannut.
Mösjöö ja hiukset sävy sävyyn kallioiden kanssa.
Vettä tuli kuin esterin ahterista. Se jäi takin pinnalle. Tuo pikkuhuppu on paras!
Nautin jokaisesta sekunnista!
Välillä meinasi kirkastua.

Metsä – parasta lääkettä kaikkeen

Mutta olipa ihana juosta metsässä! Aluksi satoi, sitten kirkastui, ja viimeiset pari kilometriä saimme juosta kaatosateessa. Meillä kummallakin oli jalassamme Hoka One Onen Speedgoatit, joista omani olivat hieman rähjääntyneet viime kesän Alppireissulla. Speedgoatit ovat niiden vibram-pohjan takia ihan suosikkini maastossa: ne pitävät märillä poluilla sekä pitkospuilla eikä liukastumista tarvitse pelätä edes kosteilla kallioilla. Paikoin oli aika mutaista ja puolivälissä toinen kenkäni hörppäsi kunnolla vettä. Lopuksi housut ja sukat olivat märät ja säärystimet mudassa. Haglöfsin takki, jonka sain testiin, toimi todella hyvin kaatosateessa (vesipilariarvo on 28 000). Takki hengitti, eikä päästänyt vettä läpi ja sen huppu pysyi päässä ilman säätämistä kovassa sateessa. Erityisesti tykkään hupun pienestä lipasta. Se on söpö.

Ulkoilumme päättyi tuttuun tyyliin pullakokiksille Haltian kahvilaan ja olimme molemmat samaa mieltä: Olipa mahtava reissu. Toivon, että pääsen Nuuksioon pian uudestaan. Vaihtovaatteet olin jossain epähuomiossa jättänyt kotiin, vaikka aina ennen sellaiset ovat olleet matkassa. Autossa ei muuta kuin penkinlämmitin päälle ja kotona samantien kuumaan suihkuun.

Viikolle tulikin mukavasti kilometrejä, koska ohjasin kolmena iltana juoksukoulua. Tänään chillailua ja illalla juoksijan pilatesta! Ostin paikan Raatamon kurssilta, kerron siitä lisää, kunhan olen päässyt tuntia testaamaan. Viime viikolla, jolloin pilates oli ensimmäistä kertaa, jouduin olemaan poissa kirjamessuesiintymisen takia.

Ihanaa sunnuntaita! Onko muita, joiden ON päästävä metsään?

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vahvuuteni liikunnanohjaajana

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa