Moniteholasit nelikymppisenä – ja maailmasta tuli skarpimpi

Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Specsaversin kanssa.

Minulla on silmälasit, vieläpä moniteholasit – ja maailmasta tuli skarpimpi! Nyt minulla siis on lasit käytännössä koko ajan entisen autolla ajon, leffassa käynnin ja telkkarin katsomisen sijaan. Olikin aika mennä optikolle, sillä edellisestä käynnistä olikin kulunut jo lähes kolme vuotta ja kauhukseni huomasin, että aiemmat silmälasini olin saanut jo viisi vuotta sitten. Vajaa kolme vuotta sitten kokeilin piilolinssejä, mutta en sitten niiden käytölle lämmennyt. Silloinhan näöntarkastuksessa kävi ilmi, että oma näköni olikin parantunut ikänäön vaikutuksesta. Miinusnäköni oli kohentunut sen verran, että sain tuolloin mukaani – 0,75:n piilolinssit.

Nämä olisivat olleet hauskat keksijänrillit! Tässä olen näöntarkastuksessa.
Päädyin Anna-Riitan ehdotuksesta laseihin, joita en olisi tohtinut itsenäisesti edes kokeilla.
Lasien valitseminen ei ollut helppoa, vaan totista puuhaa.

Silmä oli muuttunut utuiseksi – tervetuloa moniteholasit

Kun varasin ajan Kauppakeskus Redin pohjakerroksessa sijaitsevasta Specsavers-liikkeestä, en osannut edes ajatella, että näköni olisi muuttunut tuosta vajaan kolmen vuoden takaisesta. Olin kyllä huomannut vasemmassa silmässäni jotain outoa ja esimerkiksi oikean silmän meikkaaminen vasemman silmän varassa oli jotenkin aiempaa utuisempaa. Kun sitten tästä tuntemuksesta mainitsin Redin Specsaversin toiselle optikkoyrittäjälle Anna-Riitalle, näöntutkimuksen jälkeen hän totesi minun olleen aivan oikeassa. Kävi ilmi, että oikean silmäni miinukset olivat parantuneet entisestään, mutta vasemmassa silmässä olikin plussaa. Niin siinä sitten kävi, että 41 vuoden iässä meikäläinen sai moniteholasit – keski-ikä ei tule yksin. Ja pakko sanoa, että kun silmälasini sitten parin viikon kuluttua tarkastuksesta kävin noutamassa, monet tekstit, olivat ne sitten lähellä tai kaukana, muuttuivat aiempaa huomattavasti teräväpiirteisimmiksi ja skarpimmiksi.

Nämä olivat ykkösvaiheessa suosikkejani.
Leuanvetotreenini näkyvät kämmenistä!
Nämä lasit jäivät lopulta kauppaan. Olivat ehkä liian fifties minun nykyiseen makuuni. 10 vuotta sitten olisin ihastunut näihin.

Runsas valikoima – vaikea valinta

Silmälasien valinta oli todella vaikeaa, koska vaihtoehtoja oli niin runsaasti. Aiemmat lasini olivat tosiaan keltasankaiset ja kulmikkaahkot, mutta nyt halusin jotain ihan muuta. En silti olisi voinut kuvitella, että pyöreät, ohutsankaiset Harry Potter -henkiset lasit tai Keke Rosberg -tyyliset lentäjänlasit sopisivat minulle. Onneksi alan asiantuntija osaa katsoa asiakkaan kasvon muotoja ja niinpä Anna-Riittakin ehdotteli minulle kehyksiä, joihin en olisi itsenäisesti tohtinut koskaan tarttua. Mösjöö oli mukanani makutuomarina ja oli hyvin samaa mieltä kanssani valinnoistani. Pyöreä muoto miellytti kaikista eniten, ja koska sain valita itselleni kahdet silmälasit Specsaversin valikoimasta, päädyin pitkän harkinnan ja kahden käynnin jälkeen Balmainin ohutsankaisiin pyöreisiin kehyksiin ja Kenzon hieman kulmikkaampiin, ruskeasävyisiin kehyksiin. Kun itselle sopivia kehyksiä valitsee, hommaan kannattaakin varata aikaa riittävästi. Se ei ole helppo tehtävä, koska vaihtoehtoja on niin lukemattomia.

Minulle varattiin aika lasien hakemista varten parin viikon päähän. Silloin tarkastettiin, että kaikki oli kunnossa ja sain myös lasien hoito-ohjeet. Kun sitten minua ystävällisesti opastanut Eija kysyi, otanko jommat kummat lasit heti käyttööni, teki mieleni vastata ei. Eija kuitenkin kannusti minua laittamaan lasit rohkeasti päähän saman tien ja olen tyytyväinen, että niin tein. Muuten ne olisivat saattaneet jäädä lipaston päälle odottamaan muka oikeaa hetkeä. Minua nimittäin vähän jännitti, miten osaan katsoa maailmaa lähelle ja kauas lasien oikealla kohdalla, mutta nyt olen käyttänyt laseja tiistaista lähtien runsaan osan päivästä ja opin tosi nopeasti niitä käyttämään. Lasit myös tuntuvat tosi hyviltä, istuvat kasvoilleni luonnollisesti eivätkä silmät ole tuntuneet rasittuneilta. Osa tutuista ei ole edes noteerannut lasejani, osa taas sanoo, ettei meinannut tunnistaa.

Näihin ihastuin ihan täysillä! Harry Potter tässä hei.
Nämä olivat hyvät kolmoset, koska en halunnut kaksia ihan yhtä pyöreitä.
Se, että nämä sopivat, oli totaalinen yllätys.
Ehkä sitten joskus myöhemmin nämä! Ihan muina Kekeinä tässä patsastelen!
Näihin kaksiin päädyin. Ja moniteholasit olla piti.
Nämä ruskeat tulivat toiseksi. Tiukka kisa, mitkä lopulta valitsin.

Joskus ehkä vielä piilolinssit?

Minun olisi ollut mahdollista testata myös piilolinssejä, joita myös löytyy monitehona, nyt toistamiseen. Jätin sen kortin nyt odottelemaan tulevaisuutta, vaikka toki tiedän, että silmälasit päässä en aio ja halua urheilla, se tuntuu jotenkin vaikealta ihan vain ajatuksenakin, vaikka moni niitä juostessa tai vaikka salilla käyttääkin. Toivon, ettei näköni tästä enää huononisi vaan pystyn liikkumaan ilman rillejä, mutta jos tilanne muuttuu, niin sitten on ehkä rohkaistuttuva käyttämään piilareita treeneissä.

Joka tapauksessa minä viihdyn silmälaseissa! Ehkä tämä on uutuudenviehätystä, mutta tuntuu jo kuin ne olisivat olleet osa minua aina.

Mielelläni kuulisin tuosta silmälasien ja urheilun yhdistämisestä. Onko hankalaa?

Iloista viikonloppua!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä