Ei vielä ihan kesä Porvoossa.

Onnelliseksi nyt!

Nautitaan nyt! Tullaan onnelliseksi nyt, ollaan onnellisia nyt. Ei vasta huomenna tai ensi vuonna. Joskus se unohtuu. Eikä aina jaksa muistaa, sekin on inhimillistä.

Kevät saapui vihdoin tänne etelään sangen kesäisenä. Aloitin kesäretkikauden visiitillä Porvooseen, tuohon ihanaan kesäkaupunkiin. Sortseilla ja t-paidalla pärjäsi, mikä tuntui talven kuivattamasta kalpoisesta ihosta fantastiselta! Lämpö helli, mutta vielä suhteellisen lehdistä alastomat puut näyttivät hassuilta toukokuisena “kesäpäivänä”.

Ei vielä ihan kesä Porvoossa.
Ei vielä ihan kesä Porvoossa, huomaa kaljut puut.

Somesta ja muutamaltakin ohikulkeneelta vahingossa salakuulin, että porukka nautti, mutta toisia stressasi jo se, että milloinhan tämä ihana sää loppuu ja muuttuu Suomen kesäksi! Ei oikein pystytty keskittymään kauniiseen ilmaan ja säteilevään valoon, kun alkoi pelottaa, että joudumme kuitenkin pian luopumaan lämmöstä ja saamme tilalle Suomen juhannuksen: sateisen, harmaan ja vilpoisan. Siitä sitten nousikin mieleeni se, miten vaikeaa voi olla nauttia tästä hetkestä. Sitä joko elää jossain ajat sitten eräpäivänsä nähneissä tapahtumissa tai hätäilee kaukana tulevassa, vaikka sitten siellä, missä aurinko lakkasi paistamasta ja lämpö vaihtui viimaksi.

Ihana vanha kaupunki.
Ihana vanha kaupunki.

On erittäin helppoa pilata tämä hetki murehtimalla ja pelkäämällä, kuka tahansa meistä pystyy siihen, minä olen siinä paikoin suorastaan loistava! Sen sijaan, että uskaltaisi olla tässä ja nyt, on superhelppoa heittäytyä odottamaan jotain huonompaa tai yhtä lailla jotain vielä parempaa kuin se mitä on. Mutta jos pelkää jatkuvasti menettävänsä sen mitä on, se mitä on luiskahtaa käsistämme kuin saippua. Ja jos ei uskalla nauttia nyt, sitä saattaa ajautua odottamaan ikuisesti jotain muuta. Ja kas, elämähän se oli, joka lipui ohitsemme.

Voisinpa kuitenkin kertoa myös tuhat esimerkkiä siitä, miten erityisesti nuorempana olin todella kärsimätön ja jatkuvasti odotin jotain, arkea suurempaa. On ollut aikoja, kun en ole halunnut omaa arkeani lainkaan. Ja sitten kun se jotain suurta tapahtui, olin luonut sille niin kovat odotukset, että se ei tuntunutkaan miltään. Tuli pettymyksiä.

Mutta sitten aloin ymmärtää enemmän ja lakkasin odottamasta. Opin kunnioittamaan arkea, siis sitä, mitä moni ei haluaisi lainkaan kokea ikuista perjantaita tai ainaista kesälomaa odotellessaan. Arjen kunnioitus tuntuu hyvältä ja saa minut tuntemaan rauhaa, iloa ja rakkautta vaikka silloin, kun ripustan pyykkejä kuivaustelineeseen, kirjoitan artikkelia lehteen tai kuorin perunoita. Ei aina, mutta useimmiten.

Loput kuvat ovat todistusaineistoa viime kesältä, joka taisi olla viime heinäkuussa yhtenä perjantaina!
Loput kuvat ovat todistusaineistoa viime kesältä, joka taisi olla viime heinäkuussa yhtenä perjantaina!

Siinä ei ole mitään vikaa, että odottaa mieluummin hyvää kuin huonoa, mutta maagisuus onkin siinä, että sen tekee samalla kun on tässä hetkessä. Jos haluaa koko ajan jotain muuta kuin mitä oma arki tarjoaa, ei voi olla onnellinen, sen olen itse huomannut monesti. Silloin voi toki tehdä muutoksia arjessa tai muuttaa asennetta. Mutta jos koko ajan haluaa tulevaisuutta, missä sitä oikein on? Jossain välitilassa, abstraktissa paikassa. Unelmia saa ja pitää olla, jotta tietää, minne haluaa suunnata ja minne on matkalla. Jos unelmat kuitenkin menevät elämän kokemisen edelle, mitä meille jää kerrottavaksi vaikka lastenlapsille?

Yksi tärkeimmistä oppimistani asioista onkin se, että oikeasti elämässä tavallisia hetkiä ei olekaan. Toiset hetkistä ovat mieluisampia kuin toiset, mutta eivät yhtään huonompia tai vähemmän tärkeitä. Että elämisen ja arjen lahja on mahdollista löytää kaikissa hengähdyksissä. Mutta miten kauan itsellänikin kesti ymmärtää se, miten hieno lahja elämä oikeasti on! Lahja, jonka me saamme ja josta meidän tulisi nauttia, ei kituuttaa vihaisena, jotain muuta odottaen tai valittavana läpi päivästä toiseen. Se ei myöskään ole lahja, joka on itsestäänselvyys ja kestää ikuisuuden, vaan oikeasti se on asia, joka voidaan ottaa meiltä pois oikeastaan lähes milloin tahansa. Aikaa siis ei ole hukattavaksi, vaan juuri nyt on oikea hetki alkaa elää ja myös arvostaa sitä elämistä, hyvine ja huonoine puolineen, iloineen ja suruineen. Täysillä.

Voin haistaa kesän tuoksun!
Voin haistaa kesän tuoksun!

Ja entäs se aurinko, helle ja lämpö? Ne tulevat, ne menevät, ne pysyvät paikalla ja ovat poissa. Ne ovat kuin pilvet taivaalla, tuulenvire puissa, sateenropina katossa. Ja koska asia ei ole meidän kontrollissamme, ei koskaan hallussamme, otetaan niistä ilo irti silloin kuin niitä meille tarjotaan.

Nautitaan nyt.

Aurinkoista perjantaita!

Sieltä se tulee, mutta nautitaan nyt!
Sieltä se tulee, mutta nautitaan nyt!