Voisin hyvinkin asua Tukholmassa!

Pirskahdus iloa sinulle..

..kas tässä ole hyvä.

Käväisin viikonloppuna Tukholmassa työreissulla ja se vain on niin ihana kaupunki. Keskusta-alueet olivat täpö täynnä ihmisiä, ravintolat ja kahvilat olivat tupaten täynnä, ihmiset olivat shoppailemassa, kahvittelemassa ja ulkoilemassa, lamasta ei ollut tietoakaan. Meininki oli iloista ja innostavaa, en tiedä miksi, mutta tuntuu, että tukholmalaiset ja ruotsalaiset ylipäänsä ovat aina hitusen verran meitä paremmalla tuulella. Toki tämä voi olla yleistämistä ja voivathan he välillä myös feikata, mutta jos se tarttuu, se ei voi olla huono asia! Jotenkin vain rakkaassa naapurimaassa se elämänilo on lähes käsin kosketeltavissa. En todellakaan tarkoita, että tunteita pitäisi peitellä, mutta voihan sitä oikeasti keskittyä enemmän hyvään kuin huonoon. Ihan paras juttu kävi, kun olimme kävelemässä takaisin laivalle ja yhtäkkiä moottoripyöräpoliisit ajoivat ohitsemme, pysähtyivät viereemme ja alkoivat järjestää ja pysäytellä liikennettä. No kas, sitten alkoi tulla mustia autoja ja yhden auton takapenkillä istuivat kuningas ja kuningatar. He suhahtivat autollaan vain parin metrin päästä meistä, oh, olin onnellinen, nyt on kuningasparikin nähty!

Pienen matkaväsymyksen siivittelemänä eilen nukahdinkin sitten jo ennen klo yhdeksää ja aamulla heräsin kukonlaulun aikaan viimeistelemään kirjoittamiani juttuja, joiden deadlinet ovat tällä viikolla. Tiskipöytää koristi tiskivuori, koska kukaan ei jaksanut tiskata eilen. Muutenkin koti on sikin sokin sekä minun että kolmevuotiaan tavaroista. Olisipa tilaa säilyttää asioita jossain suljettujen ovien takana! Ja näkisittepä pyykkikorin, jonka kansi on noussut noin puolimetriä tavallisesta. Että näillä eväin uutta viikkoa kohti.

Sitten kuitenkin päätin, että mitä tahansa tällä viikolla onkaan, otan sen vastaan ilolla ja rakkaudella. Olen ensinnäkin jo pidemmän ajan taas fiilistellyt tulevaa päivää heti, kun avaan silmäni. En mieti pimeyttä, väsymystä, tekemättömiä töitä, tekemättömiä kotitöitä, vaan käyn läpi sen, mitä päivältä haluan ja kaipaan. Ja sitten olen sitä ja sellainen, millaisia fiiliksiä haluan kokea.

Ahdistumisen, kiukuttelun, ehkä ärsyyntymisen ja ensimmäiselle kohtaamalle ihmiselle purkautumisen sijaan voi kokeilla toista asennetta, oli tilanne millainen tahansa. Jokaisesta hommasta voi ajatella, että siitä on jotain hyötyä, jollain tapaa. Kyllä, myös siitä tiskaamisesta. Se voi todellakin olla meditatiivista puuhastelua, jolloin saan jonkun loistavan idean, samalla kun pyörittelen astioita lämpimässä saippuavedessä. Voin ajatella, että kun tämä on jo näin mukavaa, niin mitähän ihan mielettömän upeaa tapahtuu seuraavaksi! Ainakaan ei kannata valittaa. Silloin todella kannustan tekemään muutoksia omassa elämässä, jos se koostuu asioista, jotka vain ahdistavat. En jaksa itse viettää aikaa enää lainkaan turhasta valittelijoiden kesken. Jos viitsii valittaa, pitäisi myös olla munaa tehdä muutoksia. Se, että jauhaa samaa levyä, ei tuo ikinä elämään mitään uutta ja parempaa. Ja kuinka väsyttävää sellainen valittamisen kuunteleminen voi ollakaan.

Uusimpaan Voi Hyvin -lehteen kirjoitin jutun, jossa viisi aikuista naista alkavat harrastaa jotain uutta liikuntamuotoa tai palaavat lapsuuden harrastuksensa pariin. Jutun oheen kirjoittamistani elämänohjeista tämä ohessa oleva sopii oikeastaan mihin tahansa muutokseen:

Unohda pelko

Pelko voi estää tekemästä valintoja, jotka osoittautuvatkin toimiviksi. Moni luottaa mieluummin tuttuun, vaikka sitten itselle epäsopivaan, sen sijaan että uskaltaa ryhtyä uuteen. Jos pelkäät, mitä muut ajattelevat tai sanovat, mieti kenen elämää elät. Omaasi vai jonkun toisen, jolla luultavasti joka tapauksessa on mielipiteensä sinusta, teet sitten niin tai näin.  

Upeaa alkavaa viikkoa! Otetaan ilo irti kaikesta tekemästämme tai sitten tehdään muutoksia. So simple. Aina on vaihtoehtoja. Aina voi valita toisin. Aina on mahdollisuuksia.

Voisin hyvinkin asua Tukholmassa!
Voisin hyvinkin asua Tukholmassa!