Joku päivä se sisäinen rauha vain pulpahtaa pintaan, eikä meinaa hevillä kadota! (Kuva: Pinterest)

Arjen hyvä flow…

..on mahdollista saavuttaa vaikka tiskatessa. Tadaa! Hyviä fiiliksiä jaossa, ota omasi, jos siltä tuntuu.

Eilen illalla tiskatessani kauniisti sanottuna fiftarihenkisessä keittiössämme, mietin sitä, että voi vitsi sentään, tässä mä vain tiskaan ehkä maailman epäergonomisimmassa asennossa selkä kyttyrällä ja loiskuttelen vahingossa vettä ympäriinsä pieneltä tiskipöydältä, mutta voi jestas sentään, tunnenpa itseni onnelliseksi. Ja ehkäpä vielä onnellisuutta enemmän itsessäni vallitsi sellainen rauhallinen olotila, vahva luotto siitä, että asiat ovat juuri, kuten pitääkin huolimatta niistä monista epäkohdista, jotka unelmieni elämässä olisivat toisin. Jotenkin vain tunsin itseni hetkellisesti todella etuoikeutetuksi: olin saanut neljän pitkän ja kiivastahtisen työviikon jälkeen olla kokonaisen päivän omassa rauhassani, tekemättä oikeastaan mitään järkevää. Olin nukkunut koko viikon paljon, hyvin ja lähes keskeytyksittä. Olin saanut urheilla joka päivä ja työt olivat edistyneet huimasti. Olin myös ottanut vastaan uusia toimeksiantoja. Elämä vain tuntui olevan juuri niin kuin ”pitikin”. Tuntuu, että koin vahvasti hyvän arjen flow-tilan.

Toki arki on paljon muutakin kuin näitä ihania flow-hetkiä. Pakkohan sen on olla, kun on kolme hyvin eri-ikäistä ja eri kehitysvaiheissa olevaa lasta, työt saa koota hitonmoisesta paletista ja säntäillä jatkuvasti sinne ja tänne, ja välillä on enemmän muistettavaa kuin mitä aivokapasiteetti kykenisi tallessa säilyttämään, mutta ehkä juuri siksi nämä entistä useammin tavoitettavat flow-hetket jopa tiskatessa antavatkin isosti toivoa ja luottoa arkeen. Että todella on mahdollista kyetä sellaiseen arkeen, jossa ei anna niille ulkoisille asioille niin isoa valtaa,että ne ainakaan jatkuvasti järkyttäisivät omaa sisäistä rauhaa. Tähän ei ole tarvittu retriittejä, jollaiseen toki olosuhteiden salliessa osallistuisin tosi mielelläni, vaan tämä fiilis löytyy ihan arjesta, juurikin sen kaiken sekamelskan keskeltä. Vaikka roskapussi on viemättä, liian pienessä eteisessä makaa hujan hajan viiden ihmisen kengät, kolmevuotias levittää koko omaisuutensa pari kertaa päivässä pitkin asuntoa, tiskit eivät tiskaudu itsekseen ja jatkuvasti töissäkin tulee eteen monenlaisia yllätyksiä, rauha on ja pysyy tai ainakin aina vain nopeammin palautuu, jos sitten hetkeksi katoaakin.

Tähän pisteeseen pääseminen on ollut pitkä matka tyypiltä, joka kerran siellä unelmakeittiössään kokanneena ja valolla varustettuun astianpesukoneeseen astioita ladatessaan ei sittenkään ollut tyytyväinen arkeensa, vaan ihan hukassa kaikin puolin ilman, että olisi tuntenut itseään edes puoliksi niin hyvin kuin tällä hetkellä. On tarvittu vuosia, mutta täällä ollaan.

En tiedä, osaanko selittää ja onko selittäminen edes tarpeen, mutta halusin tulla näin heti aamusta kanavoimaan hyvää fiilistä, toivoa ja energiaa sinulle, joka tätä luet. Jokainen päivä, johon saamme herätä, on hieno päivä. Kun lakkaamme vähättelemästä itseämme, arkeamme ja elämäntilannettamme, lopetamme rypemisen epäkohdissa ja pulmissa, kiinnitämme enemmän huomiota hyvään kuin huonoon, teemme omalle arjellemme melkoisen taikatempun, ilman, että olosuhteet edes muuttuisivat. Kun kiinnitämme huomiomme siihen, mikä meille tekee hyvää emmekä siihen, mikä meille ei sovi, kun lakkaamme antamasta negatiivisille asioille huomiota, kun keskitymme hyvään. Kun nostamme esiin ne arjen ja itsemme myönteiset ja kehityskelpoiset puolet, vahvuudet ja hyveet, silloin kaikki vain sujuu. Kokeile vaikka!

Iloista sunnuntaita!

Joku päivä se sisäinen rauha vain pulpahtaa pintaan, eikä meinaa hevillä kadota! (Kuva: Pinterest)
Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta joku päivä se sisäinen rauha lopulta vain pulpahtaa pintaan, eikä meinaa hevillä kadota! (Kuva: Pinterest)