No näinpä! (Kuva: Pinterest)

Uusi elämä hallussa

Taisin aloittaa elämäntaparempan juuri oikeaan aikaan, kun tämä sujuu niin nätisti ilman tuskaa tai makeanhimoa.

Minulla on tätä uutta elämää takana jo toista viikkoa (ooooh!) ja vahvasti sujuvat niin treenit kuin terveellinen syöminenkin. Viime viikon liikuntasaldo oli kuusi tuntia eli ihan ok.

Torstaina piipahdin Muistiliiton Liiku muistisi hyväksi -infossa. Aika harva meistä liikkuu siksi, että ehkäisisi muistisairauksia. Itsekin urheilen jaksaakseni yleisesti paremmin ja siksi, että olen liikkunut lähes aina läpi elämäni paria taukoa lukuunottamatta. Liikkumalla nollaan stressiä ja pysyn energisempänä ja kehoni suorastaan vaatii saada hikoilla ja hengästyä.  Painonhallinta ja treenissä muokkaantuva keho ovat sitten pelkkää plussaa. Tärkeimmät syyt liikkumiseen ovat itselleni pitkälle henkisiä, vaikka toki tahdon pysyä niin terveenä kuin mahdollista. Aina oppii uutta: en esimerkiksi tiennyt, että keski-iässä aloitettu säännöllinen liikunta vähentää dementiariskiä jopa 50 prosenttia. Nämä muistiasiat eivät ehkä tunnu tässä kolmevitosena ajankohtaisilta, mutta silti niitä kannattaa välillä miettiä. Ja ihan totta, jos on terve ja pystyy seisomaan ja kävelemään, niin kehomme eivät ole luotuja istumiseen tai makaamiseen, vaan liikkumiseen! Uusi tieto minulle oli myös se, että pitkään jatkuvaa istumista kannattaa katkoa minitauoilla, jotka ehkäisevät muun muassa keskivartalolihavuutta. Eli persus ylös penkistä!

Tuolla infossa tuli puheeksi sekin, miten vaikkapa jumppatunti kolme kertaa viikossa on tosi hyvä, mutta kyllä se vain on aika vähän, kun miettii kuinka paljon istumme tai makaamme. Senpä takia arjen aktiivisuutta tulisikin monen lisätä. Valitettavasti olen itse tosi huono hyötyliikkumaan, sillä minua ei vain huvita. Täytyypä yrittää petrata tuon arjen aktiivisuuden kanssa. Ehkä se sujuu helpommin sitten, kun on kevät… ehkä.

Nyt kun minulla on vain yksi oma ohjaus viikossa, olen ollut sijaistamassa harva se päivä. Hahaha! Eli elämästä nauttiminen toisten ohjaajien tunneilla on toistaiseksi vielä alkutekijöissään. Mutta ei hätää, olen tulossa kyllä ja eturiviin! Olen täysin sydämin nauttinut ohjaamisesta, ehkä siksi, kun se ei ole pakko, vaan voin ottaa tunteja because I can!

Ruokavaliota on ollut helppo muuttaa ja kun en syö makeaa tai suolaisia herkkuja, niin muutamassa päivässä himo niitä kohtaan onkin lakannut. Vaalea pullamössöleipä on alkanut ällöttää ja olen löytänyt uusvanhan rakkauden, Real-ruisleivän! Sen päälle kaksi juustoviipaletta, salaattia ja kananmunaa, niin avot! Omnomnom.

Hyvä tästä tulee. Ehkä jo tulevana kesänä mahdun farkkuihin, joita en saa tällä hetkellä kiskottua polvia ylemmäs. Viikonloppuna tosin lapset olivat mummolassa ja tuli syötyä vähän huithapelimmin, mutta näin se keho alkaa karsastaa kaikkia epämääräisiä safkoja. Sipsipussin pohja ei todellakaan ollut näkyvissä ja brie-juustolla täytetty croisantti meni kyllä alas, mutta silti kaipasin höttöpullan tilalle kiinteämpää ja rakeisempaa leipää.

Berliinin syyskuinen maraton lähestyy, mutta talvijuoksijaksi en sen takia ryhdy. Myöskään juoksumatto ei ole ylin ystäväni, mieluummin pidän peruskuntoa yllä jumpissa ja sisäpyöräilemällä. Heti kun lumet sulavat, alan juosta. En sitä paitsi yhtään tykkää hikoilla ulkona pakkasella ja pukeutuminen talviurheiluun on jotenkin liian haastavaa minun hermoilleni. Siksipä mieluummin treenailen sisätiloissa.

Iloisia liikuntahetkiä sinulle!

No näinpä! (Kuva: Pinterest)
No näinpä! (Kuva: Pinterest)