Mieliteko tai ei, nyt maistuisi yksi Frappe, jääkahvi, namskutti sentään!

Ei oikotietä muutokseen

Lueskelin eilen illalla omaa blogiani ja ihmettelin itsekin, olenko oikeasti onnistunut kirjoittamaan joskus jotain järkevääkin! Ilahduin siitä suuresti. Samalla huomasin taas sen, miten nämä käsittelemäni asiat ovat niin helppo unohtaa. Siksi kirjoitankin jatkuvasti myös itselleni, jotta tärkeät jutut pysyisivät paremmin muistissa.

”Paremmaksi ihmiseksi” tuleminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan oikoteitä ole. Välillä tuntuu siltä, että kun ottaa askeleen eteen, meneekin kaksi taakse. Mutta ajatellaanpa asiaa tältä kantilta: Jos tahtoo vaikkapa ryhtyä maratonariksi, oppia neulomaan tai soittamaan kitaraa, eihän sekään tapahdu päivässä tai parissa. Kaikenlaiset taidot ja asiat vaativat säännöllistä harjoittelua, asiaan panostamista ja ennen kaikkea itseensä uskomista. Moni meistä vain tuppaa olemaan sellainen kaikki tänne heti nyt -tyyppi. Itse olen pyrkinyt pääsemään tuollaisesta tietoisesti eroon ja monesti kärsivällisyyteni määrä yllättää nykyään jopa itseni. Tällaista hienolta tuntuvaa kokemusta seuraa väistämättä aina kuitenkin hetki, jolloin kärsimättömyyteni saa vallan. Olenhan vain ihminen.

Moni asia ei muutu siksi, että olemme tottuneet siihen, että asia on niin kuin se on. Ihan sama mistä on kyse, vaikka liiasta kahvinjuonnista, herkkujen puputtamisesta tai siitä, että ei saa itseään treenaamaan, vaikka periaatteessa tahtoisi. On paljon helpompi vain valittaa tilanteesta ja olla tyytymätön kuin tehdä töitä muutoksen eteen, sillä työskentelyähän muutos vaatii aina.

Itseäni on monen muun asian ohella mietityttänyt viime aikoina se, miksi minusta, entisestä urheiluhullusta tuli laiskimus. Asia on jo hieman korjaantunut, vaikka liikkumaan lähteminen usein onkin vielä itseni pakottamista. Olen kuitenkin saanut itseni liikkeelle jo paremmin kuin muutama kuukausi sitten, ja olen tyytyväinen siitä.

Olen pohtinut paljon sitä, miksi mieluummin jäin sohvalle kuin lähdin juoksemaan (Syy: laiskuus). Amerikkalaistuneen lääketieteen tohtori Deepak Chopran uusin teos Vapauta energiasi, toteuta itseäsi antaa hyviä vinkkejä siitä, miten huonoista tottumuksista pääsee eroon. Mielestäni ”Keksi jokin syy omaksua huonon tottumuksen tilalle hyvä tottumus, tee syystä vakuuttava ja toista sitä itsellesi aina, kun vanha tottumus nousee pintaan” on oiva neuvo (Eli: On parempi urheilla kuin olla urheilematta, sillä liikunnasta tulee tajuttoman hyvä olo!). Kirjassa myös kehoitetaan välttämään sanomista, että tällainen minä vain olen. Sen sijaan on hyvä myöntää itselleen, että on valinnut olla sellainen kuin on. (Olen siis valinnut olla laiskamato urheiluhullun sijasta) Auts. Näinhän se menee.

Chopra kirjoittaa myös mieliteoista: Kun saat mieliteon, älä tee joko/tai-valintaa (Mieliteko: sohva juoksulenkin sijaan). Älä ajattele, että haluat voittaa mielitekosi. Ajattele sen sijaan, että pyyhit vähitellen mieliteon piirtämää jälkeä pois. Pyri ymmärtämään, miksi mieliteon tyydyttäminen ei koskaan onnistu: Et voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä et alunperinkään ole halunnut. Jokainen pieni voitto mieliteosta piirtää kuulemma aivoihin uutta kuviota. Mielenkiintoista!

Jokaisella meistä on huonoja tapoja, mutta uskon siihen, että jokainen voi muuttua. Minäkin, jos vain oikeasti haluan!

Aijjettä, mieliteko tai ei, nyt maistuisi yksi Frappe-jääkahvi, namskutti sentään.