Minä, ikää noin 3 vuotta.

Hajukumintuoksuisia lapsuusmuistoja

Tein juuri kirjoituskurssin tehtäviä joissa piti kirjoittaa lapsuudesta. Ensin tuntui siltä, että en muista mitään, mutta kyllä se muisti sitten virkistyi kun vain aloin muistella. Kirjoitusprojektissani kerron vain yhdestä tietystä elämänvaiheesta, mutta nyt innostuin tuosta lapsuuden taltioinnistakin. Täytyy kirjoitella ylös muistikuvia vaikka valokuvien avulla. Voisin kuvitella, että tyttäriäni ainakin kiinnostaa, millaisessa maailmassa heidän äitinsä eli ja millainen lapsi oli.

Joitain asioita on jäänyt erityisesti mieleeni. Kesäisin minulla, siskollani ja naapurin lapsilla oli tapana tehdä eväsretkiä takapihallemme. Aurinko porotti tulikuumana taivaalta, kun me istuimme valko-punaisella villaviltillä syömässä Marie-keksejä ja juomassa laimeaa appelsiinimehua. Olimme asetelleet viltin keskelle nurmikkoa voikukkien lomaan. Meitä nauratti.

Kun olin viisivuotias, vietin kesän siskoni ja hänen kavereidensa kanssa Kumpulan siirtolapuutarhassa. Minusta oli hienoa matkustaa sinne siskoni kanssa bussi numero 66 a:lla ilman ketään aikuista. Sain hengata isompieni seurassa ja tunsin itseni vanhemmaksi kuin olinkaan. Joskus siskoa ja hänen ystäviään taisi ärsyttää se, että olin liimaantunut heihin kuin takiainen.

Muistan, että oman maapläntin kuokkiminen oli todella hauskaa. Meillä oli mukanamme valkoiset, siniraitaiset emalikulhot ja omat aterimet. Lounasta söimme siirtolapuutarhan avoseinäisessä huvimajassa. Joskus ruoka oli niin pahaa, että kaadoin sen salaa pois. Minulla oli myös tapana liimata näkkileipä voilla ruokapöydän alle.

Päiväkodista muistan sen, kun olin 3-vuotias ja yksi kavereista oli tuonut sinne laatikollisen ihanalta tuoksuvia, pastellinvärisiä hajukumeja. Hän esitteli niitä meille muille hieman kehuskellen. Minä ja kaverini odotimme, että tyttö menee päiväunille ja otimme kumit itsellemme. Tiesimme, ettei niin saa tehdä, mutta kun ne olivat niin kauniita ja tuoksuivat niin ihanalle…

Minulla on muistikuva, että jutusta syntyi kauhea haloo. Muistan vieläkin sen epämiellyttävän tunteen, kun minut ja kaveri kutsuttiin selvittämään tilannetta. No, ainakin se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun noin toimin.

Lapsuuden muistelu on aika hauskaa puuhaa, suosittelen muillekin. Kovin oli maailma erilainen silloin 1970- ja 1980-luvuilla.

Minä, ikää noin 3 vuotta.