Kanariansaariin kuuluva Fuerteventura on kuuluisa karuista maisemistaan ja tulivuoristaan. Erämaan vaelluspolulla näkyy muutakin kuin pölypatsaita.
Aivan ensimmäiseksi tulee kova jano. Olemme mieheni kanssa vasta vaelluspolun alussa, mutta edessä siintävä paljas autiomaa ja kuivuudesta jalkojeni alla halkeileva polku saavat käteni hamuilemaan vesipulloa repusta. Olen pakannut erämaavaellukselle mukaan aurinkorasvaa, aurinkolasit, reilun litran juotavaa, pähkinöitä ja evässämpylän. Aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Viileä tuuli saa pölyn tanssimaan ilmassa. Tarkoituksenamme on kävellä tänään 13 kilometrin matka Corallejosin surffikaupungista pieneen Lajaresin kylään. Välissä on erämaata, tulivuoria ja kraatereita.
Polku on leveä ja hyvä, mutta sitä käyttävät myös autoilijat ja moottoripyöräilijät. Vähäisen liikenteen nostattamien pölypilvien vuoksi mukaan olisi voinut pakata myös huivin, jolla voisi peittää nenän ja suun. Hattukin kannattaa laittaa päähän, sillä helteeltä ei täällä ole minkäänlaista suojaa. Lähdemme kiipeämään yhdeksänhuippuisen Bayuyo-Colorada -tulivuorijonon viertä, nousut ovat mukavan loivia ja kymmeniätuhansia vuosia vanhojen tulivuorten huiput vaikuttavia. Kaukana idässä siintää sininen meri.
Tiku ja Taku erämaassa
Ensimmäiset vastaantulijat toikkaroivat vaarallisen näköisesti jyrkällä rinteellä: ruskea ja laikukas vuohi kipittävät taitavasti yläilmoissa ohitsemme ja suovat meille vain välinpitämättömän silmäyksen. Vuohet ovat yksi Fuerteventuran saaren elinkeinoista ja niitä näkyy siellä täällä vapaasti vaeltamassa. Pian on selvää, että karu maisema on täynnä elämää, pikkulinnut laulavat, korpit raakkuvat ja kärpäset surisevat. Keskellä punaista hiekkaa loistaa keltaisena kukkiva pensas, kuin pieni keidas erämaan keskellä.
Yhtäkkiä polkua reunustavan vanhan kivimuurin sisältä kuuluu rapinaa. Esiin vipeltää yhteensä kaksitoista iloisesti naksuttelevaa maaoravaa. Nehän ovat kuin Tiku ja Taku! Kämmenenkokoisia pikkuisia eläimiä on selvästi ruokittu, sillä ne juoksevat pitkään kannoillamme, törmäilevät toisiinsa, kompuroivat ja temppuilevat minkä ehtivät. Tömistelemme jaloillanne, etteivät ne sentään kiipeäisi pitkin nilkkoja. Joudumme höpsöjen maaoravajengien väijytykseen vielä kahdesti vaelluksen aikana.
Evästauko laaksossa
Bayuyon suurelta ja vaikuttavalta tulivuorikraaterilta laskeudumme pikkuiseen ja hämärään kraateriluolaan. Sen ympärille vaeltajat ovat koonneet kivistä kasoja ja ympyröitä, moni selvästi levähtää tässä kohtaa. Paperin määrästä päätelleen luola on myös yleinen vaeltajien vessa, joten me päätämme pitää evästaukomme jossakin muualla.
Vastaan on tullut muutama vaeltava pariskunta ja perhe. Osa pitää taukonsa mutkattomasti polun varressa sopivalta näyttävän kiven päällä. Me laskemme reppumme maahan kraaterilaakson pohjalla sijaitsevan vuohenjuustoa tuottavan pikkutilan vieressä. Tilan kivimuuri on mukavan viileä selkää vasten ja reppuun pakattu vuohenjuustosämpylä maistuu herkulliselta. Istumme sen verran piilossa, ettei ohitsemme koiransa kanssa lenkkeilevä amerikkalaisnainen huomaa meitä. Hän hihkuu kovaan ääneen tyhjälle maisemalle ”Yeees, I’m aliiive!” Laaksoon laskeutuminen on varmaan ottanut jaloille.
Lähdemme kiipeämään naisen perässä polkua ylöspäin. Sen päässä odottaa 70 metriä syvä kraateri. Vastaan polkee hitaasti porukka läkähtyneitä espanjalaisia pyöräilijöitä. Vaikka nousut ja laskut ovat reitillä loivia, niitä on paljon ja ne saattavat viedä yllättäen voimat. Suuren Calderon Hondo -kraaterivuoren juurelta alkaa reitin ehdottomasti paras osuus, vain kävelijöille tehty kaunis kivetty polku halki erämaan. Kapeaa kivipolkua pitkin kävellessä tuntuu siltä, kuin olisi hypännyt johonkin muinaiseen aikaan. Ympärillä näkyy vain autiota maisemaa ja pitkälle eteenpäin siintää kapea kivinen tie.
Kameleita ja porkkanakakkua
Laskeutuessamme Lajaresiin huomaan, että tulivuoren punaiseen seinämään on kovertunut kaunis, melkein sydämen muotoinen pikkukraateri. Kun saavumme kylään, ilmassa haisee kameli. Niitä on aikaisemmin kasvatettu Lajaresissa ja turisteja ajelutetaan edelleen kameleilla ympäri erämaata. Kylän laitaan on pystytetty suurella kyltillä merkitty ”kamelien parkkipaikka”. Me syömme Pastelo-kahvilassa palat tuoretta porkkanakakkua. Corallejosiin palaamme neljän euron hintaisella paikallisbussilla, joka kulkee kerran tunnissa. On jo iltapäivä, emmekä halua kävellä reittiä takaisin pimeässä. Kolmen tunnin vaelluksemme hujahtaa bussilla muutamassa kymmenessä minuutissa. Lajaresista vaellusta olisi voinut jatkaa vielä toiset 13 kilometriä vuorten yli El Cotillon rantakaupunkiin, sen teemme varmasti ensi kerralla.
4 x lenkkeile Corallejosissa
1/ Juokse rannalla
Suolainen merituuli työntää lenkkeilijöitä eteenpäin Corallejosin kaupungin rannalla. Maasto vaihtelee upottavasta rantahiekasta mustaan ja valkoiseen, jalkojen alla rouskuvaan laavakiveen, bambumattoihin ja kivettyihin rantapolkuihin. Parasta rantareitillä on maisema: surffarit, purjelautailijat ja suppaajat ovat kiinnostavaa katsottavaa. Lenkin jälkeen voi pulahtaa vilpoiseen mereen. Tarkista kuitenkin, ettei rannoille ole pystytetty punaista lippua, silloin merivirtaukset ja aallokot ovat liian voimakkaita uimiseen.
2/ Juokse dyyneillä
Upottava hieno hiekka on ihanan viileää lämpimän pintakerroksen alla. Jos sinua ei haittaa, että kaikki paikat alushousujasi myöten ovat täynnä hiekkaa lenkin jälkeen, lähde dyyneille! Hiekkaisten dyynien luonnonpuisto alkaa aivan Corallejosin kaupungin itärajalta. Lenkillä kohtaat kalastajia, retkeilijöitä ja kivimuurien suojassa aurinkoa ottavia nudisteja.
3/ Juokse erämaassa
Jos haluat kenkiisi vähemmän hiekkaa, suuntaa Corallejosista etelään, kohti kaupunkia ympäröivää erämaata. Maassa risteileviä polkuja ei ole merkitty, joten valitse haluamasi suunta ja valitse kiinnekohdaksi esimerkiksi kauempana siintävä hotelli tai suuri laavakivi. Muista, että etäisyyksiä voi olla vaikeaa arvioida laajalla tasaisella alueella. Moni juoksija kantaa mukanaan varmuuden vuoksi vesipulloa, eikä lähde erämaahan lenkille päivän kuumimpina tunteina.
4/ Juokse kaupungissa
Corallejosin kaupungissa kadut on suunniteltu leveiksi ja esteettömiksi. Juoksulenkki kaupungissa onkin kaivattua vaihtelua kauas siintävien maisemien tuijottelun jälkeen. Juokse aamuvarhaisella pääkatua alas rantaan ja katsele, kun kaupunki herää. Käänny vasemmalle ja juokse kaupungin rajalle saakka, nähdäksesi auringonnousun tulivuorten yllä.