Sisäinen rauha, onko sellaista?

Mä muistan, että mä laitoin joskus jollekin ”Uuden vuoden tavoitteet” -listalle, että mä haluan saavuttaa sisäisen rauhan. En kyllä ollenkaan tiedä koinko saavuttaneeni sen sinä vuonna vai en. Enkä itse asiassa aina tiedä edelleenkään onko sellaista edes olemassa. 😀

Kun kyselen teiltä silloin tällöin toivepostaus-aiheita, saan usein toiveen kertoa siitä, että miten saavuttaa sisäinen rauha. Mä mietin tänään, että onko sen saavuttamiseen jotain tiettyjä askeleita, vai tuleeko se vain itsestään? Mä veikkaan, että se on vähän molempia.

Mitä se mun mielestä on?

Jos mä ajattelen itseäni kymmenen vuotta taaksepäin, en koe olleeni silloin kovin suurella sisäisen rauhan tasolla. 😀 Halusin miellyttää kaikkia ja tein varmaan kaikki ratkaisut niin, että mietin aina ensin jotain toista kuin itseäni. Olin jotenkin hukassa itseni kanssa, en yhtään luottanut itseeni tai osaamisiini.

Mä näen, että sisäinen rauha on tila, jonka jokainen kokee omassa päässään, kehossaan ja sydämessään. Jokaiselle se tarkoittaa juuri omanlaista asiaa. Mulle sisäinen rauha tarkoittaa sitä, että mulla on hyvä olla mun omien ajatuksieni kanssa, että mä oon varma siitä mitä mä teen ja mitä mä oon. Ja että mä ajattelen aina tehdessäni asioita; onko tämä sellainen juttu minkä haluan oikeasti tehdä. 

Ennen saatoin tehdä paljon asioita, vaikka en halunnut tehdä. Tein niitä vain sen takia, että halusin miellyttää. En uskaltanut sanoa ei, enkä uskaltanut sanoa etten nyt halua tai jaksa tehdä tätä tai tuota. En uskaltanut pistää omia tarpeitani ja ajatuksiani etusijalle. Enkä luottanut omien ajatuksieni ja mielipiteitteni olevan tarpeeksi hyviä, jotta voisin painottaa niihin.

Miten oon päässyt kohti sitä rauhaa?

Se tie on oikeastaan alkanut siitä, että oon alkanut miettimään mitä haluan, mitä osaan, mitä mietin. Eli se, että mä oon uskaltanut alkaa luottamaan omiin juttuihin ja omaan minään. Uskaltanut olla itsekäs, olematta itsekeskeinen.

Ymmärtänyt myös sen, että mun tarvii olla kiltti ja hyvä itselleni – ei vain kaikille muille. 🙂 Mä oon oppinut myös kuuntelemaan mun vahvinta ääntäni: intuitiota. Kuuntelemalla mun omaa vaistoa asioista ja kuuntelemalla mun omaa sydäntä asioista, oon oikeastaan löytänyt tien kohti sisäistä rauhaa.

En todellakaan oo mitenkään 100% zen 😀 En todellakaan aina ja joka päivä koe omaavani sisäistä rauhaa ja vankkaa, vapisematonta mieltä, mutta nykyään koen sen läsnäoloa enemmän kuin sen puutetta.

Ikä, elämänkokemus, äitiys, pettymykset ja onnistumiset – ne kaikki on tuoneet enemmän sitä rauhaa. Ehkä eniten sitä on kuitenkin tuonut kasvanut itsevarmuus vuosien aikana. Meidän jokaisen on hyvä muistaa, että me itse päätetään omasta elämästämme. Ei meidän tarvi elää muiden toivomusten ja odotusten mukaan. On eri asia tehdä mukavia asioita läheisilleen, perheelleen ja ystävilleen, kuin elää pelkästään jonkun toisen toiveiden mukaisesti. 🙂

***

Ihanaa ja rauhallista viikon alkua kaikille! 😉 <3

— 

Monna