Ahdistus.

Tää ei ole valitusvirsi, enkä kerää tällä kirjoituksella sääliä. Tiedän, että siellä mun seuraajissa on varmasti 80% ihania ihmisiä. Mutta jostain syystä, vuosien aikana oon huomannut, että mua seuraa myös iso määrä ihmisiä, jotka ei ollenkaan pidä musta tai mun jutuista. Se on mun mielestä tosi outoa. Ei se, että joku ei pidä musta (ymmärrän kyllä tämän asian), vaan se, että nämä ihmiset seuraa mua silti. Mä en ainakaan seuraa sellaisia ihmisiä, jotka tekee mulle pahan mielen tai ärsyttää mua.

Nää ihmiset säännöllisesti etsii mun jutuista jotain, mistä voivat näpäyttää. Välillä se näpäytys on besserwisseröintiä ja välillä se on tahallaan väärinymmärtämistä.

Oon todella kyllästynyt ja loppu siihen, että mun pitää AINA selittää. Mulla on vaikka kuinka monta hyvää postausluonnosta blogissa odottamassa, mutta en halua kirjoittaa niitä. En jaksa sitä, että taas täytyy vääntää ja kääntää ja kertoa joka ikisen asian miljoona puolta.

Mä tiedän, että mun seuraajat tipahtaa tän kirjoituksen myötä instagramissa. Niin käy aina, kun puhun jostain rehellisesti. Sillä minähän valitan ja kerään vaan sääliä.

Tiedän, että mun pitäis vaan niellä taas kerran tää tunne ja jatkaa vaan hymyissä suin. Mutta mä en pysty. Mua ärsyttää ja ahdistaa niin paljon. Toisen kerran koko blogihistoriani aikana mulla on sellainen olo, että mä en jaksa enää. Mä en halua enää kirjoittaa yhtään mistään. En halua julkaista enää yhtään asiaa instagramiin.

Mä rakastan tehdä tätä työtä, koska mulla on mielestäni super ihania seuraajia hullu määrä! Mulla on mun seuraajien kanssa hyvä bondaus. Mulla on tosi paljon seuraajia, jotka on olleet mun mukana jo vuosia. Me kirjoitellaan päivittäin tai viikottain viestejä toisillemme esim. IG:n directissä. Mä haluan aina vastata mun directiin tuleviin viesteihin. Edes sydämen, haluan kertoa mun seuraajille, että mä oikeasti välitän ja haluan lukea teidän asioita.

Mutta mä en jaksa enää sitä, että kirjoitan mä sitten herkkyydestä, kehopositiivisuudesta, eläimistä, lapsista, seksikkyydestä tai yhtään mistään mistä mulla on oma mielipide – joudun aina vänkkäämään ja vääntämään.

Mä oikeasti pyydän, että te, jotka aina näätte punaista mun jutuista ja kuvista ja storyistä – LOPETTAKAA MUN SEURAAMINEN!!! Mä haluan tehdä tätä työtä hyvällä mielellä ja teille 80%:lle ihania ihmisiä! Mua ei haittaa, että joku on eri mieltä – mun ystävätkin on välillä eri mieltä mun mielipiteistä ja kertoo sen kommentoimalla mun kuviin tai storyihin. MÄ EN VAAN ENÄÄ JAKSA sitä tahallaan väärinymmärtämistä.

Mä olen 38-vuotias nainen, joka tietää elämästä aika paljon. Mä en tarvi enää besserwisseröintiä. Jos mä kysyn jostain neuvoa ja vinkkejä, otan niitä 150% mielelläni vastaan!! Mutta mulle ei tarvitse enää tulla kertomaan mistä liha tulee kaupan hyllyille, mistä kehopositiivisuus-aate on lähtöisin, onko erityisherkkyys vaan diipadaapaa, onko mun syytäkin pudottaa painoa vihdoin jne…

Mä oikeasti haluan jatkaa tätä hommaa. Mä myös tiedän, että tää ahdistava tunne menee ohi. Tiedän myös sen, että ei oo järkevää julkaista tällaista postausta. Se ei tue mun iloista brändiä. Mutta tiettekö mitä? Mulle on nyt ihan sama! Mä haluan päästää tän tunteen ulos ja ilmoille.