Äitienpäiväviikonloppu

Onkohan tuo edes oikea yhdyssana? 😀 No, ei sen väliä! Nimittäin mä haluan kertoa koko viikonlopusta, en vain sunnuntaista. Mulla on sellainen fiilis, että meillä äitienpäivää vietettiin tavallaan koko viikonloppu.

Meillä oli tosiaan ihana viikonloppu edessä, ei mitään suunnitelmia eikä sovittua menoa. Tiesin, että Tuukka on varmasti jotain keksinyt sunnuntaille äitienpäivää varten. Mutta tiesin myös, että se ei tule olemaan mitään paikasta toiseen juoksemista. Siispä perjantaina työpäivän jälkeen odotin innolla viikonloppua.

Mun veli on aikoinaan ollut Kaisankodilla töissä 13 vuotta. Nykyään hän käy tekemässä siellä keikkatyötä oman työnsä ohella. Paikka on meille siis tuttu jo vuosien takaa. Me käytiin Tuukan kanssa joskus vielä keskustassa asuessamme siellä rentoutumassa yön yli, vähän niin kuin maalla. 😀 Nyt meiltä Kaisankodille on n.10min pituinen ajomatka, eikä tätä samanlaista tarvetta oo ollut. Toki varmaan on vaikuttanut myös se, että mun veli ei oo siellä enää töissä. No, mutta siis asiaan! Veljeni oli viikonloppuna Kaisankodilla keikkahommissa ja päätettiin mennä moikkaamaan häntä ja käymään samalla kylpylän puolella uimassa.

Viikonlopun ruokia kotona ja Kaisankodilla.

Oli niin ihanaa, kun allasosastolla ei mun ja Emman lisäksi ollut ketään. Saatiin ihan rauhassa polskia poreammeessa ja Emma sai kiljua sydämensä kyllyydestä. 😀 Käytiin myös höyrysaunassa ihan rauhassa istuskelemassa. Itse asiassa Emma viihtyi siellä niin hyvin, että ei meinannut tahtoa höyrysaunasta pois lainkaan. Emma ei siis pidä normisaunasta. Polskimisen jälkeen mentiin Tuukan ja Emman kanssa sitten vielä syömään Kaisankodin ihanaan kartanoon.

Lauantai oli kokonaisuudessaan ihanan rento ja rauhallinen, nukuttiin koko perheen kesken päikkärit ja oltiin vaan. Sama fiilis jatkui sunnuntaina. Äitienpäivän aamu starttasi sillä, että mun piti pysyä keittiöstä pois ja olla piilossa, kun Tuukka ja Emma valmisteli aamiaista. Kun sain sitten saapua pöytään, oli pöydässä kaikkea ihanaa tarjolla. Munakokkelia (mun suosikkia!), lettuja, super hyviä gluteenittomia sämpylöitä, kahvia ja ruusuja. 🙂 Niin ja tietysti Emman tekemä äitienpäiväkortti. Tai no niitä oli oikeastaan kolme! 😀

Aamiaisen jälkeen Tuukka ja Emma meni pihalle leikkimään ja mä sain jäädä sohvalle möllöttämään. Päivällä nukuttiin taas koko perheen voimin päikkärit ja päikkärien jälkeen leikittiin yhdessä jne.. Oli ihana olla yhdessä ihan rauhassa ja leikkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Iltapäivällä mä sain vielä aikaa laatikoiden järjestelemiseen! 🙂 Se oli ihan luksusta! 😀 Oon pitkään miettinyt, että haluaisin vähän tehdä taas ”konmaritusta” mun meikeille ja ihonhoitotuotteille, sekä eteisen hattuhyllylle. 😉 Oli niin vapauttavaa, kun sai taas tilaa niin purnukoiden väliin kuin pipojen ja kaulahuivienkin väliin.

Kun sunnuntaina illalla laitoin storyyn kyselyä, että mitenkä teidän äitienpäivä on sujunut, sain kymmeniä ja kymmeniä vastauksia. 98% niistä oli sellaisia rakkauden ja ilon täyteisiä. Oli tehty kaikkea ihanaa yhdessä perheenä. Oltiin käyty moikkaamassa mummit ja äidit ja syöty hyvin. Mutta sain kuitenkin muutaman sellaisen viestin, jossa äitienpäivä oli mennyt kyynelten keskellä. Kun oma puoliso ei ollut muistanut koko äitienpäivää. Eräässä perheessä mies ei ollut muistanut äitienpäivää, eikä samana päivänä olleen lapsen syntymäpäivää. 🙁 Niin surullista!!!

Tuli noista surullisista viesteistä vaan mieleen, että kyllä sitä saa olla vaan ihan hirmu kiitollinen niistä elämän pienistä jutuista. Nehän siitä elämästä tekee ihanan. En mä ainakaan olis kaivannut mitään timantteja ja mammonaa, parasta oli just se munakokkeli ja ne kauniit ruusut ja ihanat kortit Emmalta. Kun vielä sain kaikki päivän ruuat valmiina pöytään, mietin olevani aika onnekas kun mulla on tällainen mies ja Emmalla tällainen isä.

Monna