Riittämättömyyden tunne

Kirjoitin eilen instagramiin pienen pätkän riittämättömyyden tunteesta.

Riittämättömyyden tunne. Onko se tuttua sulle? SoMe sysää jatkuvasti infoa siitä, kuinka paljon ihmiset tekee asioita. Kuinka kiire kaikilla on. Kuinka hyviä äitejä ja isejä ihmiset on. Kuka palautuu synnytyksestä nopeiten ja kellä on pienimmät silmäpussit taaperon kanssa eläessä. 
Mä haluaisin muistuttaa, että on ihan ok olla vaan. 💕 On tosi ok, että ei sänteile paikasta toiseen koko ajan. On hyvin hyvin ok, että kiire ei ole alati päällä. 
Me kaikki jaksetaan asioita eri tavalla. Meiän pitäis muistaa katsoa omaa jaksamista ja tekemistä, ei verrata muihin. 💕 Me ollaan nimittäin ihan jokainen riittäviä just tällaisenaan. Silmäpusseilla tai ilman.

Samalla kuin kirjoitin tuota kuvatekstiä teille, kirjoitin sitä myös itselleni. Tän asian kanssa nimittäin minäkin taistelen. On todellakin ok olla vain ja ei koko ajan tarvi olla kiire ja häsä päällä. Itse asiassa mä jotenkin nyt jopa nautin siitä, että voin sanoa mulla olevan tylsää. Kuvan alle tuli paljon kommentteja, että kiitos tästä ja riittämättömyyden tunne on todellakin tuttu juttu. Yksi kommentti sanoi myös hyvin, että esim. lasten on hyvä tylsistyä välillä. Vastasinkin kommenttiin, että myös aikuisten on!

Riittämättömyyden tunne voi olla lähtöisin jo lapsuudesta. Meiän 80- ja 90-luvun lapsien äidit on varmaan aika monet saattaneet kuulua Painonvartijoihin tai muuten vaan tarkkailla itseään tiukoin sanakääntein peilin edessä. Me pienet lapsoset ollaan katsottu äitejämme, että voi kun mun mielestä sä olet vaan maailman kaunein ja ihanin. Riittämättömyyden tunne voi olla perua koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä, työpaikkakiusaamisesta, nettikiusaamisesta. Mä uskon, että SoMe ei ainakaan varmaan vähennä sitä tunnetta.

Vaikka SoMe on ihana paikka ja siellä on paljon hyvää, on sen myötä tullut myös paljon ”ei niin hyviä” asioita. Yksi on ehdottomasti se, että koko ajan vertaillaan kenellä on paras sitä ja tätä ja kuka tekee parhaiten tämän ja tuon. Pari vuotta sitten vertailtiin, että kenellä on pyörein pylly (treenattu sellainen). Nyt paljon puhuttaa se, kuka palautuu raskaudesta ja synnytyksestä nopeimmin. Vanhemmuutta vertaillaan ja arvostellaan. Koulutustasoja vertaillaan. Titteleitä vertaillaan. Autoja vertaillaan. Koteja vertaillaan. Vaatteita vertaillaan.

Kun sitten väsymyksen keskellä, ehkä hieman huonompana päivänä selaa jotain SoMe-kanavaa ja näkee vain täydellisiä vartaloita, täydellisiä koteja, upeita autoja, täydellistä kierrätystä, parhaiten pienennettyä hiiljalanjälkeä, supermutseja ja superfaijoja, vaaleita silmänalusia ja selluliitittömiä reisiä – voi tulla riittämätön olo. 

Mutta! On kaksi asiaa, jotka voi helpottaa tätä tunnetta.

  1. Kuka määrittelee täydellisyyden? Onko oikeasti olemassa supermutseja ja superfaijoja? Tai minkälaisia ne sitten muka on? Mikä on täydellinen vartalo tai täydellinen koti? Eihän sellaista ole! Joku toinen tykkää tummasta ja joku toinen vaaleasta, kolmas siltä väliltä ja neljäs molemmista. Riittämättömyyden tunteen vallatessa kannattaa miettiä mitkä on niitä oman onnen tuojia. Ei kaikilla tarvitse olla skandinaavisesti sisustettua vaaleaa kotia, ei kaikilla tarvitse olla täydellistä sixpackia tai pyöreintä peppua. Onnea tuo kuitenkin oikeasti ne jotkut ihan muut seikat.
  2. SoMe ei kerro totuutta kaikesta. On siloteltua ihoa ja kavennettuja vyötäröitä. Niiden upeiden kattausten vieressä saattaa olla isot vaatekasat ja lasten leluvuoret. Vaikka kuvat oon kauniita ja ihania, kannattaa muistaa, että ne on usein lavastettuja hetkiä. Kuvanmuokkaus on valitettavan yleistä ja oikeasti ihan niillä asennoillakin saa niin paljon vaikutettua siihen illuusioon mikä välittyy seuraajille.

Onhan se myös niin, että me itse taidetaan olla itsemme kovimpia jyrääjiä ja tuomareita. Me itse voidaan vaikuttaa siihen antaako se SoMe meille hyvää vai luoko se paineita. Ainakin itse oon tehnyt sen, että haluan seurata vain sellaisia ihmisiä joiden kuvista ja päivityksistä välittyy ilo ja niistä tulee hyvä mieli. Toki voi olla huonoja päiviä jne.. mutta tärkeintä mulle on, että mä en seuraa tilejä, jotka aiheuttaa mulle sitä riittämättömyyden tunnetta.

Toisaalta, joskus on myös hyvä katsoa peiliin ja miettiä miksi vaikkapa tuo julkaisu saa itsessäni fiiliksen, että tuo henkilö on riittävämpi tai jaksavampi tai jollain tapaa muka parempi kun minä. Tällaiset tunteet ja fiilikset on ihan täysin inhimillisiä, mutta niitä kannattaa tarkkailla. Me ollaan kuitenkin ihan jokainen meistä riittäviä just näin, kun ollaan.

Monna