Yksi haave.

Mä olin viime viikolla yhdessä haastattelussa. Haastattelun loppupuolella multa kysyttiin, että mikä on mun lähitulevaisuuden haave. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä ja se vastaus jopa vähän yllätti mut. 😀

Yleensä tai ainakin aiemmin, jos multa olis kysytty tätä – olisin vastannut, että haaveilen siitä ja tästä ja tosta. Mulla olis ollut mielessä jo monta erilaista projektia ja pieni paniikki päällä, jollei jotain makeita isoita juttuja olis koko ajan tulossa ja kalenterissa jo valmiina..

Nyt kun vastasin, mulla tuli yksi ajatus päähän kaikkein vahvimpana. Mulla on oikeastaan vain yksi sellainen isompi haave tällä hetkellä ja se on rauha ja tasaisuus. Kun mä mietin tätä kevättä ja kesää, on mun mielessä vaan se, että toivon ettei mitään suurempia mullistuksia olis tapahtumassa. Se, että elämä olis sellaista tasaisen ihanaa.

Tasaisen ihanaa – ei tasaisen tylsää. 😉 Tai siis oikeastaan niin, että se tylsyys on nyt just se ihanin asia!

Vaikka sitä välillä kuinka pohtii omia juttujaan, on muiden esittämät kysymykset ”ulkopuolelta” tosi hyviä. Mä tykkään tosi paljon olla haastateltavana, koska niissä hetkissä aina itekin oivallan jotain juttuja. Kuten nyt tän. Mun mielestä on aivan ihanaa, että kevään aikana ei tapahdu mitään isoja juttuja. Se tuntuu tosi rauhottavalta.

Mulla on nyt myös kotona sellainen ihana rauhallinen fiilis, mikä oli kadoksissa tuossa pari kuukautta. Se johtui varmasti siitä, että en osannut rauhottua. En osannut vaan olla ja istua sohvalla. Mä tein iltasin monesti sitä, että jos Emma ja Tuukka puuhas jotain keskenään, mun oli pakko mennä laittamaan pyykkejä tai astioita tms.. En vaan osannut istua ja vaikka kattoa telkkaria.

Se on joku sellainen asia, mikä me äidit jaetaan keskenämme. On vaikea pysähtyä ja olla tekemättä mitään, koska me ehkä ajatellaan, että meiän pitää pitää kaikkia lankoja käsissämme. Mutta ei meiän tarvi! 🙂 Niitä lankoja osaa pitää muutkin ja meiän vaan pitää osata luopua osasta niistä lankakeristä. Eikö vaan? Kyllä ne hommat hoituu ilman kokoaikaista huolehtimista. Eihän meiän energia ja voimavarat vaan voi riittää kaikkeen. Eikä riitäkään ja onneksi ei! 🙂 

Mä luulen, että mun ja monien muidenkin on vaikeampaa vain olla ja toivoa sitä ”tasaisuutta ja rauhallisuutta”, kuin koko ajan tehdä ja ainakin vähintään suunnitella jotain tekemistä. Vai mitä? Allekirjoittakaa kukaan muu? Toivooko teistä kukaan sitä rauhaa ja jopa välillä vähän tylsistymistä, ihanan tylsää ja tasaista elämää? 🙂

Monna