Onko se uupumusta?

Olin kirjoittanut eilen maanantaina tän otsikon blogiin. Mietin, että tänään tiistaina kirjoitan siitä. Maanantaina silmiini osui Hannan teksti Uupumus – salakavala ja vaarallinen seuralainen. Olin lauantaina sivusilmällä katsonut samaa ohjelmaa kuin Hannakin: Nina Rahkolan ja Kirsi Alm-Siiran Studiota. Siinä aiheena oli uupumus.

Oon puhunut paljon siitä täällä blogissa, että kun kaikki tekeminen on kivaa – on tosi vaikea pysähtyä! Se on! On myös pirun vaikea myöntää, että nyt joku juttu pitäis jättää pois, koska en jaksa kohta enää.

Sanotaan, että uupumuksesta kärsivällä ihmisellä ei uni tule, vaikka väsymys tuntuu kaikennielevältä. Mä samaistun tähän. Oon aina ollut ”hyvä nukkuja”. Nyt kuitenkin jos herään aamuyöllä Emman ääniin tai äiti-huutoihin, palatessani sänkyyn ei uni tuu takaisin, vaan työasiat alkaa pyörimään saman tien päässä. Mietin myös usein nykyään, että pitäisköhän vaan herätä ja nukkua sitten päikkärit jos väsyttää. Tän viikon aloitin juurikin näin. Heräsin maanantaina 04.30 Emman äiti-huutoon, kävin peittelemässä tytön, mutta omaan sänkyyn palattuani ei uni enää tullut. Nousin ylös ja aloin tekemään töitä. Lounaan jälkeen ajattelin, että nukun nyt pienet päikkärit. Uni ei kuitenkaan meinannut tulla, vaikka väsytti ihan älyttömän paljon. Olin jotenkin hermostuneen oloinen tai siis mun vartalo oli. Hengitin syvään ja mietin jotain rauhoittumisharjoituksia päässäni. Sitten uni oli tullut onneksi.

Uupumuksen merkkejä on myös ruokavalion heikentyminen. Tai siis se, että ei jaksa kiinnittää huomiota siihen mitä syö. Mä allekirjoitan täysin. Uupumuksen merkkejä on myös liikkumisen väheneminen. Siis se, että ei jaksa treenata. Allekirjoitan tänkin. Juuri viime viikolla kirjoitin teille tästä liikkumis-asiasta. Keho ja mieli on yhtä, kun mieli on väsynyt eikä ymmärrä pysähtyä, keho tekee omat ratkaisunsa. Mä en oo varmaan ikinä ollut näin paljon kipeenä, kuin viimeiset puol vuotta. Taas on flunssa päällä. 🙁

Mulla on vakava raudanpuute, joka vie energiat alas ja muistin huonoksi. Lisäksi mä oon erityisherkkä, jonka vuoksi kuormitun helposti ja kaipaan lepoa, taukoja ja hiljaisuutta tasaisin väliajoin. Sitten vielä päälle uupumusko? Se tunuu sellaiselta diagnoosilta, jota en halua. En halua saada jotain sellaista määritettä itselleni, että mun on pakko pysähtyä. Vaikka samalla tajuan, että se ois varmaan tarpeen. Samaan aikaan suunnittelen ja teen intoa puhkuen asioita ja toisaalta mietin, onko joku juttu jonka voisin jättää tekemättä.

Mua ärsyttää, että miksi mä en jaksa kuten muut! Mä haluaisin olla yhtä reipas ja energinen kuin moni muu. Mä en todellakaan halua olla se, joka joutuu skippaamaan upeita työjuttuja sen takia, että on pakko levätä. Se on tosi vaikea juttu. Se on vaikeaa mielelle ja se on vaikeaa yrittäjän kukkarolle. Mä en todellakaan oo missään tapauksessa hyväksynyt vielä sitä asiaa, että saattaisin olla uupunut. Pistän tän nyt sen varastoraudan piikkiin! Kun saan infuusion, mulla on taas energiaa kuin pienessä kylässä! Eikä mun tartte skipata mitään tai pakkolevätä.

Onko uupumuksen yksi merkki se, että haluaa kieltää sen itseltään?

Monna