Enemmän, kovempaa, paremmin?

Poista sanavarastostasi sana ”yrittää”. Kun ”yrität” tehdä jotakin, se luultavasti epäonnistuu. Kun sitoudut tekemään jotakin, se todennäköisesti onnistuu.

Tällaisen lauseen luin eräästä opuksesta. Mä mietin tota hetken ja tulin siihen tulokseen, että mä en halua poistaa sanavarastostani sanaa yrittää. En myöskään halua kannustaa muita tekemään niin. 🙂 Mun mielestä pitää saada yrittää ja myös epäonnistua.

Toki monesti on myös niin, että jos haluaa oikeasti jossain asiassa onnistua, pitää sen asian suhteen heittäytyä ja sitoutua 100%. Tällaisia asioita voi olla vaikka jokin työhön liittyvä juttu tai vaikka painonpudotus. Se voi olla vaikka herkkupäivä kerran viikossa tai tupakoinnin lopettaminen. Jos miettii heti alkuun, että ”okei mä yritän lopettaa tupakanpolton..” Se voi olla, että sen turvin antaa itselleen sen pienen mahdollisuuden ja alussa epäonnistua.

Jos miettii tärkeän asian kanssa, että nyt mä teen tän ja sitoudun tähän asiaan, onnistumisen eteen näkee varmasti enemmän vaivaa. Mä ainakin tunnistan itsessäni, että jos mä koitan tehdä jotain, en oo siinä 100% mukana. Mutta jos mä päätän tehdä jotakin, on se 110% vähintään mitä sille asialle annan.

Tää on kakspiippuinen juttu tämäkin. Tavallaan mun tekis mieli kapinoida sitä ajatusta vastaan, että koko ajan on vaan tehtävä enemmän, kovempaa ja paremmin. Oikeasti välillä tuntuu, että miten tää maailma onkin niin suorituskeskeinen nykyään ja se ihan hengästyttää. Mutta sitten toisaalta, kun on joku asia josta innostun täysillä, oon ihan fiiliksissä siitä, kun voin tehdä sen asian eteen tavotteita ja suunnitelmia asian etenemisestä jne..

Tavoitteet ja haaveiden eteen ponnistelu motivoi ja tuo energiaakin! Mutta jos kaikkea on liikaa ja ihan kaikki tekeminen on vaan jotain suorittamista ja tavoite kerrallaan ”DONE” -ruksien laittamista listaan, on se aika kamalaa. Milloin niistä asioista ehtii nauttimaan, jos koko ajan on uusi tavoite mielessä?

Mitä te ootte mieltä? Onko yrittäminen tuhoontuomittu juttu ja sanavarastosta poistettava asia? Vai pitääkö voida yrittää? Vai aina kaikkeen sitoutua 100%?

Monna