Lennä Nykäsen Matti, lennä.

Mun on kirjoitettava tästä asiasta nyt. Sen verran kovaa se kosketti.

Mä en yleensä reagoi kamalan voimakkaasti ns. julkkisten poismeno-uutisiin. Toki ne aina on surullisia ja jos on kyseessä joku suomalainen julkisuuden henkilö, luen aina uutisen. Joskus tuntuu pahemmalta, joskus vähemmän. Se varmasti riippuu siitä, onko tämä henkilö ollut jossain roolissa omassa elämässä, onko se ollut jonkinlainen idoli tms.

Mua on koskettanut syvästi kahden julkisuuden henkilön kuolema. Toinen oli Prinsessa Dianan kuolema ja toinen nyt tämä, Matti Nykäsen. Kun maanantaina aamulla luin viestin mun veljeltä, että Nykänen on kuollut, oli puulla päähän lyöty. Menin heti Ilta-Sanomien tai Iltalehden nettisivuille lukemaan lisää. Oliko tapahtunut joku onnettomuus vai mitä ihmettä.

Mä oon aina jotenkin sympatiseerannut Mattia. En ole koskaan häntä tavannut, mutta haastatteluiden ja muiden perusteella sain hänestä todella kiltin ja herkän kuvan. Mua jotenkin myös aina säälitti Matti. Se oli sellainen toisten vieterinukke. Huippu-urheilijan uralla häntä vedätettiin raha-asioissa ja muutenkin tuntui, että koko Suomi nauroi hänelle ja hänen tempauksilleen milloin mistäkin asiasta.

Toki Matti teki myös virheitä, niinhän me kaikki. Alkoholi oli Matin turmio. Humalapäissään se tuolla sekoili ja hakkasi milloin vaimojaan, milloin mökkinaapuria. Vaikka mä olen aina ollut 150% väkivältaa vastaan, mä ajattelin Matista, että se oli jotenkin aivan eksyksissä ja kännipäissään sillä tuli joku toinen persoona esiin. Sellainen Matti, joka ei pystynyt hillitsemään itseään.

Viime vuosina (ainakin median mukaan) Matti oli oppinut virheistään. Ei enää nyrkki heilunut kotona ja vaimo sai olla ilman mustaa silmää. Alkoholi maistui silti loppuun asti. Mutta myös media jätti Matin rauhaan tai ainakin vähän vähemmälle huomiolle.

Selkeästi Matin kuolema kosketti monia meitä suomalaisia. Mun Facebook ja Instagram täyttyi surullisista julkaisuista, joissa toivottiin Matille nyt vihdoin sitä rauhaa. Moni julkisuuden henkilö lisäsi kaverikuvia Matin kanssa ja kertoi omia kokemuksiaan Matista, kaikki ne oli positiivisia. Kaikista niistä huokui lämpö ja ikävä Mattia kohtaan. Niiden mukaan Matti oli sydämellinen ystävä, terävällä muistilla.

Mun mielestä poismennyttä täytyy kunnioittaa. Tämän takia mun mielestä ei missään tapauksessa ole ollut hyvää käytöstä lähteä ruotimaan Matin kuolinpäivänä (tai sitä seuraavana) hänen käytöstä ja niitä tehtyjä virheitä. Kaikki me ollaan tehty ja tullaan tekemään elämässämme virheitä.

Vaikka Matin elinaikana hänestä leivottiin koko Suomen ”pelle”, nyt poismenon jälkeen hän on saanut lämpöä osakseen. Ehkä moni hänen jutuilleen nauranut nyt hiljenee ja katsoo maailman kautta aikain menestyneimmän mäkihyppääjän perään hiljaa kunnioittaen. ❤

Lennä rauhassa Matti nyt siellä jossakin. Lennä Nykäsen Matti, lennä. ❤