Monnan vuosi!

Tein viime viikolla IGtv:n puolelle videon, jossa vastailin teidän 19:ään kysymykseen. Videoon pääset tästä. Sain yhden kysymyksen, johon ajattelin vastata nyt vielä vähän laajemmin. Kysymys kuului: Mitä unelmia sulla on tälle vuodelle? Mitä odotat tältä vuodelta?

Tää oli hyvä ja osuva kysymys. Tänä vuonna en tehnyt uudenvuoden lupauksia. En muista teinkö viime vuonnakaan. Niissä ei mitään huonoa ole, päinvastoin! Mun mielestä on itse asiassa hienoa, että ihmiset haluaa tehdä lupauksia itselleen. Ehkä muuttaa jotain tapaa paremmaksi tai tehdä jotain tavoitteita itselleen. Paljon parjataan ”tammikuun lupauksia hyvistä elintavoista”.. Että nyt siellä salilla on sitten ruuhkaa tammikuun ajan. jne.. Mutta mun mielestä se on vaan hyvä asia, jos ihmiset haluaa tehdä muutoksia ja itselleen hyvää. 🙂 Toki tavoissa, miten muutoksiin lähdetään, voisi olla joskus malttia ja sitä keskitietä enemmän, kuin niitä äärimmäisyyksiä ja totaalilakkoja.

Mutta joka tapauksessa, nyt siis haluan kertoa vähän omista unelmistani tälle vuodelle. Mitä odotan vuodelta 2019?

Oon mun ystävän kanssa jutellut lähiaikoina tästä asiasta aika paljon. Kun mun ystävä kysyi multa, että jos sun pitäis kuvailla tulevaa vuotta jollain lauseella tai sanalla, mikä se olis. Mä mietin hetken ja mulla tuli mieleen: Monnan vuosi. Viimeiset kaks vuotta on ollut tosi tosi perhekeskeisiä, kaikki asiat on menneet Emma edellä (siis ihan kaikki). Siinä ei ole mitään pahaa, ihanaahan se on ollut. Mutta nyt mulla on odotuksena ja haaveena se, että Monna pääsisi enemmän esiin sieltä äitiviitan alta. Haluan keskittyä aiempaa enemmän omaan hyvinvointiin; treeniin, henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Mä haluan myös täällä blogissa keskittyä entistä enemmän treenijuttuihin, palautumiseen, omaan aikaan jne.. Perhe on edelleen mukana, mutta ei niin isossa roolissa enää täällä blogin puolella.

Mä huomaan jo nyt, kun oon päässyt treenaamaan säännöllisesti viimeisen parin kuukauden aikana, että mun henkisessä hyvinvoinnissa ja jaksamisessa on tapahtunut muutos. Mä saan niin paljon energiaa ja endorfiinia treeneistä, että se energia ja hyvä olo kantautuu pitkään myös kotona ja arjen askareissa. Mulla tulee usein ikävä Emmaa jo treenin aikana. Kun sitten tuun treenin jälkeen kotiin keho ja mieli täynnä endorfiinia ja hyvää mieltä + Emman ikävää, on se kotona pienokaisen kanssa leikkiminen ja kotitöiden teko vielä entistä kivempaa!

Mä huomaan myös sen, että energiat saattaa kääntyä laskusuuntaan, jos on kovin monta päivää vaan kotona neljän seinän sisällä. (kuten nyt kun Emma oli koko viime viikon kipeänä) Inspiroiva työ, ystävät ja treeni tuo erilaista sisältöä elämään ja samalla koko paketti saa enemmän värejä. Vaikka Emma onkin mulle elämässä ykkösenä edelleen ja ihan aina – saan niin paljon enemmän itsestäni irti niin äitinä, kuin muutenkin, kun saan elää moniväristä elämää! 🙂 Kuulostaa ehkä hassulta tuo ”monivärinen elämä”, mutta varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Summa sumarum: Monnan vuosi pitää toivottavasti sisällään oman hyvinvoinnin edistämistä ja sitä kautta myös perheelle enemmän energistä ja jaksavaa äitiä (ja vaimoa). Oon tän monesti sanonut, mutta mun mielestä se on vaan tosi hyvä fakta: hyvinvoiva äiti on parempi äiti. 😉 Hyvinvointia ei pidä suorittaa kuitenkaan, koska se ei edistä kenenkään hyvää oloa tai hyvinvointia.

Mitä te ootte mieltä äidin omasta hyvinvoinnista? Kuinka korkealle teidän arvoasteikolla se sijoittuu?

Monna