Joulu, pelkkiä kauniita kattauksia ja suuria hymyjä?

Mä rakastan joulua! Oon aina rakastanut! Lapsesta asti se on ollut ehdottomasti mun lemppari juhlapyhä. Tänä vuonna odotin taas kovasti joulua ja Emman ollessa nyt jo reilu 2v oli joulun ”odotuksetkin” jo isommat. Ajattelin mielessäni sitä iloista ja ihanaa tunnelmaa jouluaattoaamuna, kun riisipuuroa yhdessä syöden katsotaan Joulupukin Kuumaa linjaa ja Lumiukkoa.

Todellisuus oli toinen. Jouluaattona heräsin todella väsyneenä. Rehellisesti sanottuna kyynel silmässä klo 6.30. Olin nukkunut huonosti, koska Emma nukkui (taas) levottomasti ja huusi äitiä sänkynsä viereen yöllä. Pitkään jatkunut katkenneiden yöunien kausi ei oo meille vieläkään ohi ja se alkaa tuntua ja näkyä kaikessa. Mä oon niin väsynyt aamuisin, että toivoisin vaan jotain ihmettä, joka antais mun nukkua edes kahtena yönä putkeen sen 8h.

Jouluaattoaamuna väsyneenä ja mieli mutrussa harmitti tosi paljon. Ne joulun odotukset siitä ihanasta rakkautta täynnä olevasta aamusta ja päivästä oli rikki. Rehellisesti mietin ensimmäisenä asiana aamulla, että perutaan koko joulu. Laitan kaikille viestiä, että meille ei voi tullakaan. Mun veli ja Tuukka otti kuitenkin onneksi ohjat käsiinsä aamupäivällä ja mä sain nukuttua vähän aikaa, kun Emma oli päikkäreillä.

Siitä se mielikin vähäsen parani. Päikkäreiden jälkeen puettiin joulumekot ylle ja autoin veljeäni kattamaan meille joulupöydän. Kolmen aikaan saapui mun äiti, täti ja serkku + appivanhemmat. Joulunvietto alkoi ja oli tosi mukava alkuilta ja ilta. Kymmenen aikaan oltiinkin sitten kaikki jo unipuulle valmiita. Toivoin taas sitä ihmettä, että saisin nukkua putkeen sen 8h. Ei se tapahtunut tälläkään kertaa.

Joulupäivänä heräsin taas todella väsyneenä. Väsymys on niin kokonaisvaltaista, että tuntuu kuin järki olisi mennyt. Sain onneksi taas nukuttua päikkärit samaan aikaan Emman kanssa. Mieli on silti vähän maassa. Joulu, mun lempijuhla meni tänä vuonna jotenkin ohi. Ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneenkahdeksaan vuoteen en nähnyt Lumiukkoa, enkä Turun joulurauhan julistusta. Missä oli joulunmieli tänä vuonna? Unohtiko se tulla meille?


Näitä ajatuksia päässäni, väsyneenä kun sitten selailin instagramia ja siellä toinen toistaan upeimpien kattauksien ja blingbling-kuusien katveessa ihmiset hymyili onneaan, tuli ihan p*ska fiilis. Se fiilis tuli siitä, kun monien kuvien taustalla on pettämistä, alkoholi/huumeongelmia, narsismia, ahdistuneisuutta, masennusta… silti kaikki vaan hymyili. Eihän jouluna kukaan voi sanoa, että on väsynyt tai ahdistunut? Ei varsinkaan silloin.. harva niistä asioista kertoo muulloinkaan.

Toki niiden kauniiden kattausten ja iloisten hymykuvien joukossa oli myös paljon aitoa iloa, onnea ja rakkautta! <3 

Mun piti pitää tietokone kiinni keskiviikkoon asti, mutta halusin päästä kirjoittamaan tästä. Joka tapauksessa mulla on onnellinen olo eilisestä ja toivon taas ensi yöksi sitä ihmettä, että saisin nukkua 8h putkeen. Meilläkin oli kuitenkin kaunis kattaus ja suuria hymyjä!

Väsymyksestä huolimatta oon super kiitollinen siitä, että mulla on tällainen perhe. Kaikki ketkä eilen oli paikalla, on mulle niin rakkaita ja läheisiä, heidän seurassaan voin olla väsynyt ja hymyillä yhtä aikaa.

Mukavaa joulupäivän iltaa kaikille! <3 

Monna