Kalenterin kunnioittaminen

Kävin toissa viikolla taas ystäväni Emmin luona Lupauksessa lifecoaching-sessiossa. Puhuimme ajanhallinnasta. Aiheesta, joka tuottaa minulle päänvaivaa vuodesta toiseen. Kerron vähän mistä puhuimme.

Kalenteri

Kun aloitin yrittäjyyden, päätin ottaa kalenterin käyttöön ja käyttää sitä ihan kaikissa asioissa. Siihen mennessä kalenteri oli ollut minulla vain jonkinlainen työväline. Sinne merkittiin siis vain työasiat, ne mitä piti muistaa tehdä minäkin päivänä. Työaikoja ei kalenterissa tarvinut lukea, koska menin aina töihin maanantaista perjantaihin klo 7-8 välillä, riippuen siitä monelta minäkin aamuna ehdin.

Mutta kun yrittäjyys alkoi, oli pakko ottaa kalenteri käyttöön ihan kaikessa ja todella myös käyttää sitä kaikkeen; asiakastapaamisiin, palavereihin, ystävien näkemisiin, vapaa-ajan määrittämiseen jne. Kirjoitin kalenteriin tilityspäivän ja laskujen läpikäyntiä varten päivän. Kirjoitin ne puoleksi vuodeksi eteenpäin aina kerrallaan. Niistä en luistanut.

Jossain vaiheessa yritin tehdä itselleni ”Monna-päivän” kerran kuussa, päiviä jolloin tekisin vain asioita itseni kanssa, hemmottelua, lepoa ja rauhaa. Merkkasin kalenteriin myös nämä päivät. Varmasti kahden kuukauden ajan pidin niistä kiinni. Sen jälkeen aloin lipsua, enkä pitänyt niitä niin tärkeinä.

Kiire

Paljon puhutaan siitä, että kiire on itsetehtyä. En ole aivan varma allekirjoitanko tuota sanomaa. Tavallaan kyllä. Ymmärrän sen, että jokainenhan meistä itse tekee elämänsä aikataulut. Jos elää ruuhkavuosia, ei varmasti kannata siihen päälle ottaa vielä montaa uutta projektia tehtäväksi. Jokainen itse tietää omat aikasyöppönsä ja niiden mukaan pystyy järjestelemään päivien sisältöä.

Silti kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä välillä ihan oikeasti on kiire. On monta asiaa samanaikaisesti hoidettavana, päivästä loppuu tunnit kun kotona on koiria ja lapsia. Tuntuu, että ei millään ehdi tekemään kaikkia asioita siinä ajassa kuin olisi ns. ”pakko”.

Rauhattomuus ja kaoottisuus

En ole kovin järjestelmällinen ihminen. En pidä säännöistä, rajoista tai sellaisista ”näin tämä on aina tehty” -asioista. Joku on joskus kutsunut minua taivaanrannan maalariksi ja sellainen taidan olla. Mutta tajusin Emmin kanssa puhuessani, että tällaisella minun kaltaisella ihmisellä niitä rajoja pitäisi juuri olla. Nehän tuovat rauhaa loppujen lopuksi. Vähän kuin lapsien kanssa ”rajat on rakkautta”. 😉

Tuntuu välillä (oikeastaan tosi usein) siltä, että elämäni on rauhatonta ja kaoottista sähellystä. Olen koko ajan menossa johonkin tai jokin projekti käynnissä. Kuitenkaan harvassa niistä on selkeää rytmiä. Haluaisin oppia tästä kaoottisuudesta pois.

Sihteeri

Sanoin Emmille, että minulla pitäisi olla sihteeri, joka määrittelee kalenterini sisällön. Hän aikatauluttaisi minun asiakastapaamiset, palaverit, pr-tilaisuudet, ystävien treffaamiset, treenit, vapaa-ajan perheen kanssa, blogin kirjoittamisen, kodin siivoamisen ja kaiken muun. Hän tietäisi kuinka monta vapaapäivää viikossa tarvitsen ja missä ajassa saan tehtyä työt.

Tällaista sihteeriä en kuitenkaan palkkaa, koska henkilökohtaisia sihteereitä tuskin on olemassakaan. 😉 Mutta se mitä aion ottaa takaisin, on kalenterin kunnioittaminen. Aion nyt kirjoittaa kalenteriin vapaapäivät, tilitykset, laskun läpikäyntipäivät jne. Ja aion pitää niistä kiinni. Aion tehdä itselleni rajat ja säännöt. Uskon, että se rauhoittaa.

***

Rauhallista päivää kaikille! 😊