…kun on oma lapsi. 😉
Nyt on taas muutama asia, joiden kohdalla voin sanoa joutuneeni syömään sanani. Sellaisia juttuja, joita olen aika naivistikin luullut voivani jotenkin edelleen tehdä ihan samalla tapaa kuin ennenkin.
Se on fakta, että perheessä, jossa on pieni vauva ja kaksi koiraa – jää omat hommat kyllä ihan viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä.
Yksi juttu minkä olen ymmärtänyt on se, että aikaa treenaamiselle ei meinaa löytyä. Muistan ajatelleeni raskausaikana, että kyllähän sitä nyt tunnin löytää helposti sieltä täältä monta kertaa viikossa treenaamiseen. Käytännössä se ei sitten ihan mennytkään niin yksinkertaisesti.. 😉 On oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, jolloin treenaamisen luulisi onnistuvan. Joko silloin, kun lapsi nukkuu – voi tehdä kotitreenin tai sitten kun isä on vauvan kanssa – voi lähteä jopa salille.
Mutta kun näitä hetkiä sitten on, pitäisi tehdä aika monta asiaa. Valmistaa ruokaa, tiskata tiskit ja laittaa pyykit. Ehkä kirjoittaa pari sanaa blogiakin. Tai kerätä voimia ja ottaa päikkärit samaan aikaan vauvan kanssa. Koirienkin kanssa on löydyttävä aikaa käydä pitkillä lenkeillä. Kun on nälkä, koti on ihan pommin jäljiltä ja väsyttääkin – jää treeni sitten ihan viimeiseksi vaihtoehdoksi. Vaikka meitä on kaksi näitä kaikkia kotitöitä ja koiria hoitamassa, tuntuu silti ettei treenaamiselle meinaa riittää aikaa. Ja on pakko myöntää, että ainakin itselleni on tullut monta kertaa jopa sellainen olo, että se treeni on ihan mitätöntä hommaa. Silti kun treenaamaan pääsee, (nyt edellisestä treenistä reilu viikko.. 😀 ) muistaa sen tekevän hyvää ja tuovan lisäenergiaa muun arjen pyörittämiseen.
Odotan kovasti, että muuttorumba on ohi, kaikki laatikot on purettu ja pääsen taas treenin pariin. Nyt kun meillä on yksi huone enemmän, aion tehdä kotitreenejä Emman päikkärien aikana enemmänkin. 🙂
Toinen juttu mistä myös meuhkasin raskausaikana on kauneudenhoito. Mietin, että miten sitä ei muka riitä aikaa laittamaan vähän pärstää kuntoon joka päivä ja hiukset kivasti ja katsoa jotkut kivat vaatteet päälle.
No, nyt huomaan olevani yhä useammin ilman meikin meikkiä, hiukset nopeasti vain ponnarille sutaistuna ja samat rönttöleggarit jalassa päivä toisensa jälkeen. En mitenkään jaksa käyttää aikaa itseni laittamiseen, jos olen vain kotona Emman kanssa tai lähden koirien kanssa lenkille. Toki sitten, kun lähdetään käymään Emman ja Tuukan kanssa vaikka kaupungilla tai näen jotain ystävääni jossain kodin ulkopuolella, toki laitan jotain kivaa päälle ja ihan jopa bb-voidettakin sutaisen nassuun. 😉
Myös sen olen huomannut, että kirjoja tulee luettua vähemmän. Illalla kun Emma nukahtaa yöunille, sitä haluaa itsekin mennä mahdollisimman pian nukkumaan, jotta saa nukuttua hetken ennen ensimmäistä yösyöttöä. Tällöin ei tule mieleenkään avata kirjaa ja alkaa lukemaan, vaan usein tulee selattua pari minuuttia jotain tyhjänpäiväistä hömppää kännykällä ja sitten unta palloon.
Myös sen ymmärtää vasta sitten, kun on oma lapsi, että kun lapsi nukkuu pidempiä päikkäreitä – tekee mieli mennä herättämään pieni kullannuppu, koska meinaa tulla ikävä.
***
15 kommenttia kirjoitukselle “Asioita, joita ymmärtää vasta…”
Näinhän se on, se täysin ”oma aika” tekee kummallisen vähenemistempun vauvan myötä. 😀 ja sitten kun sitä on, niin sen käyttää mieluusti vaikka nukkumiseen/lepäämiseen.. Muutenhan se ”luppoaika” kuluu isoksi osaksi juurikin pakollisiin kotitöihin ja koiran ulkoiluttamiseen. Mieskin kun tekee nyt pitkää päivää töissä, toki auttaa minkä ehtii, mutta hänellekin haluan antaa vähän ”hengähdystaukoja”, ennenkuin burn out iskee. Ja kun muita läheisiä tulee kyläilemään ja auttamaan, niin sitä haluaa itsekin nähdä myös heitä. 🙂
Olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan kotitöiden osalta, pienet karvapallot siellä täällä kyllä odottavat imuroijaansa muutaman päivän. 😀 Ja pyrin tekemään kotitöitä vauvan hereillä ollessa, vauva kantoreppuun kasvot eteenpäin niin viihtyy mukavasti ja saan joitain kotitöitä tehtyä. Tällainen puolivuotias epeli kun alkaa kaivata jo ihan eritavalla virikkeitä, niin siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 😀 Ja vielä kun vauva painaa jo lähes 10 kg, niin siinä tulee mukava lisäpaino hommatessa! Vauvan nukkuessa yritän sitten välillä nipistää omaakin aikaa.
Kaikki kunnia useamman pienen lapsen äideille, meille on seuraava vauva tervetullut vasta muutaman vuoden kuluttua. 😀 Sitten kun nykyinen lapsi on niin iso että pystyy auttamaan. 😉
Meillä on kanssa hankinnassa nyt tuollainen kantoreppu, jossa voi laittaa vauvan kasvot ”menosuuntaan”. Sitten voi puuhastella taas ihan eri tapaa kotonakin vauvan hereillä ollessa. 🙂
Ja juu, sen on kyllä oppinut jo nyt, että parit pölypallerot nurkassa voi odottaa päivän tai kaksi. Ei niillä ole niin kiire. 😉
Heh! Niin se vaan on, että monet asiat kristallisoituu vasta omien kokemusten kautta! Varmaan saa ammatillistakin syvyyttä äitiyden myötä, helpompi ymmärtää meitä äiti-asiakkaita. 😉
Näinpä! 🙂 Ja joo, olen jo nyt saanut syvyyttä tätä kautta. Että sitten kun palaan töihin, voin vielä paremmin keskittyä äiti-asiakkaisiin.
Moikka! Sulla on tosi kiva blogi ja tulen tänne aina verestelemään omia muistoja ja tuntoja omien lasten vauva – ajasta.
Kyllä sitä onneksi muistaa taas meikata ja pääsee lenkillekkin kun vauva kasvaa. Mulla nyt 5 ja 7 vuotiaat lapset enkä kadu hetkeäkään, että kuljin lasten vauva aikana meikittä ja tukka nutturalla. Oli ihana painaa oma meikitön poski vauvan pehmoista poskea vasten ja sylitellä vauvaa tuoksuen siltä turvalliselta äidiltä eikä stokkan kosmetiikkahyllyltä 😀
Samalla se opetti mua itseäni arvostamaan itsessäni luonnollisuutta. Opin näkemään peilistä kauniit ja tärkeät kasvot. Opin näkemään vartaloni tärkeänä sen sijaan, että arvostaisin vaatteita joilla verhosin sen. Tämä oli uskoakseni sitä äidiksi kasvamista ja henkistä kasvua, ainakin mun kohdalla. Pidän kyllä nykyään kauniista vaatteista ja olen onnellinen kun löydän sen täydellisen ripsarin, se on vaan nykyään erilaista onnellisuutta.
Äitiys on mahtava matka.
Kiitos 🙂
Haha! 😀 Joo, todellakin näin. Ei sitä kotona tarvi tuoksua stokkan kosmetiikkahyllyltä.
Äitiys on todellakin mahtava matka, ei sitä olis uskonutkaan aiemmin miten mahtava. <3
Rehellinen postaus, itse olen kokemuksen kautta oppinut aivan saman – perheen kasvaessa muiden tarpeet menevät yhä enemmän omien edelle. Tämä on tietysti hienoa ja ehkäpä parasta äitiydessä. Mutta oman hyvinvoinnin kannalta itselleni on kuitenkin ollut välttämätöntä saada myös säännöllisesti edes hieman ’omaa’ aikaa, jolloin voi just lähtee salille tai vaikka vaan möllötellä itsekseen hetken ilman että tarvitsisi toteuttaa ’to do’ listaa koko ajan. Oma fiilis ja olotila sen kertoo, minkälainen tasapaino on kenellekin hyväksi 🙂
Loppuun kysymys: onko sulla esim. tämän postauksen kuvissa tai yleisesti tällä hetkellä ripsissä pidennykset/volyymit/tms? Vai onko ihan omat ripset? Mietiskelen tässä omalla kohdallani pidennyksien/volyymien ottamista ja kiinnitin huomiota sinun kauniin luonnollisiin, mutta tuuheisiin ripsiisi 🙂
Se on tosi tärkeää ottaa sitä omaa aikaa äitienkin! Vaikka kuinka tosiaan huomaakin, että muiden tarpeet menee omien edelle äitiyden myötä – on silti super tärkeää ottaa säännöllisesti sitä omaa aikaa. <3
Mulla on normaalit ripsipidennykset. 🙂 Käyn yhdellä Anniinalla ottamassa, suosittelen häntä tosi paljon! Tulee luonnolliset ja ihanat ripset. Ja itse pyydän aina allergialiimaa, joka ei ole niin "tiukkaa settiä" kuin normaaliliima. http://www.beautyanniina.fi
Erittäin hyvin kirjoitettu, taas!
Täällä mama, jolla ihania lapsia kaksi.. Toinen 2v ja toinen 4kk. Ymmärrrän niin hyvin mitä tarkoitat. Kyllä sitä vaan silmät aukeaa avarammin, kun on saanut oman lapsen. Tosiaan aikaisemmin tuli ihmeteltyä, että miksi ei pienten lasten äidit pysty tekemään sitä tai tota.. Kuinka naivi sitä on ollutkaan 😀 Oikein hävettää. Nyt ymmärtää paljon paremmin.. Jos yhden lapsen kanssa on säätöä ja sähellystä niin sittenpä sitä vasta onkin kun pikkuisia on useampia 😀
Lapset ensin ja vasta viimeisenä minä.
Tietysti aina löytyy niitä superihmisiä, joilta luonnistuu kaikki. On koti, lapset, perhe, parisuhde, kroppa, jne u name it kunnossa.. Ja sekin on ihan ok. Itse olen näiden muutaman viimeisen vuoden aikana oppinut hyväksymään, että on ihan ok, jos ei ehdi/pysty/kykene/jaksa/viitsi tehdä kaikkea mitä pitäisi (kuka sen määrää mitä pitää tehdä ja milloin, peilistä löytynee vastaus).
Joskus voi ottaa ihan iisisti ja rennommin. Tukka voi olla takussa, naama kiiltää, maha pömpöttää, säärikarvat vähä rehottaa. Jos lapset on tyytyväisiä, iloisia ja onnellisia, niin kaikki on just hyvin. <3
Tietysti pitää muistaa, että itsestäkin on huolehdittava. Huolehdittava niin, että jaksaa arjessa. Joku saa energiaa urheilusta, toinen kasvohoidosta, hyvästä ruoasta tai vaikka hetken levosta..
Itse olen pystynyt käymään treenaamassa muutaman kerran viikossa (kiitos miehen ja ympärillä olevan tukiverkoston). Joidenkin mielestä pikkuvauvan äidin paikka on kotona vauvan kanssa.. Mutta mutta.. Kyllä meillä ainakin on kaikkien etu, että äiti urheilee, järkevissä määrin. Treenien jälkeen kotiin palaa akkunsa ladannut, ihana, lauhkea, pitkähermoinen äiti. Eihän se aina helppoa ole pyörittää lapsiperheen arkea niin, että pääsee itse treenaamaan.. Vielä vaikeammaksi se tästä tulee, kun joskus palaa takaisin työelämään ja auta armias kun lapset alkavat harrastamaan.. No se on sen ajan murhe 😀
Tsemppiä siis kaikille äideille! Olette joka tapauksessa hyviä just tuollaisina! Ja ps. Äidit on aina oikeassa 😉 🙂
Kiitos 🙂
Joo, kahden pienen kanssa on aivan varmasti ihan triplana hommaa, säätöä ja sähellystä. 😉
Ja siis todellakin on ok jos ei aina ehdi/kykene/jaksa tekemään ihan kaikkea.
Mutta tosiaan, eilen kun kävin tekemässä ihan vain 30min pienen treenin, niin olin taas ihan eri ihminen. Niin täynnä energiaa ja jaksoin taas lyhyillä unipätkillä vetää yön. 😉 <3
Ihanan rehellinen postaus 🙂
Kokeile äänikirjoja. Ja miten ois joku äiti-vauva jumppa/treeni Emman kanssa yhdessä
Kiitos 🙂 Joo, äänikirjoja oonkin kokeillut. Ne on hyvä vaihtis! 🙂
Ja ajattelin jossain välissä mennä Emman kanssa jonkinlaiseen äiti-vauvajumppaan! Toki tehdä kotonakin yhdessä jotain. 🙂
Olen huomannut täysin saman kuin sinäkin 😀 ja ihan samat asiat käynyt läpi. Kuvittelin ihan tosissaan että kyllähän sitä pääsee treenaa heti kun ite vaan on palautunut – mummu kun olis mielellään vaan lapsenvahtina. No ei sitä niin vaan päässytkään kun vauva ei suostunut ekaan 3kk:n olee kenenkään muun ku äitin kans.. Sen jälkeen on viihtynyt jo pikkuhiljaa isän kans ja nyt ku 5 kk täynnä niin alkaa viihtyä jo mummunkin kans 😀 huomaan myös valitsevani päikkärit tai kotitöiden tekemisen välillä treenin sijaan. Joskus kotityötkin pitää tehdä vaikka olenkin ottanut rennommin niiden suhteen. Ja kyllä, ajan puutteessa asia joka jää tekemättä on oma Kauneudenhoito. Äitisutturanuttura päähän vaan ja menoksi.. Kotona mahollisimman rennot vaatteet. Onneksi näin talvella voi heittää vaan toppahousut ja takin päälle kun lähtee kauppareissulle, niin ja pipo päähän tietty ja silti näyttää ihan kohtuulliselta. En edes muista millon viimeksi oon meikannu! No en ees meikkaa kovin paljon nii ei se nyt suurta eroa tee.
Mukavia treenejä sinulle Monna!
Aloin nauramaan kun luin tätä postausta! Ihan kuin olisin sen itse kirjoittanut 😀 Joka sana niin totta ja samoja asioita olen miettinyt ! Kyllä tää äitiysloma on ns.ihan ”kokopäivätyötä” vaikkakin ihan parasta sellaista ja nautin joka hetkestä 🙂 Mutta kokoajan olisi tekemistä, vauvan syöttäminen, vaipanvaihto, leikkiminen ja oleminen, nukuttaminen… kun nukkuu niin ne pyykit ,siivous, ruuanlaitto jnejnejne. Joutuu tosissaan miettimään mikä on tärkeysjärjestys, haluaako huilata itsekkin, vai pitää siinä kohtaa kotia siistinä, ottaa sitä omaa aikaa ja käydä lenkillä/salilla/tehdä kotijumppaa… Sitten kun sinne salille ehtii ja jaksaa mennä esim. omien päikkäreiden sijaan niin on kyllä niin loistofiilis ja on energiaa jatkaakkin touhuamista ja päiväunet unohdettu jo täysin 🙂
Ai että, kuulostaa niin minun ajatuksilta raskausaikana! Kuvittelin myös, että silloin tällöin oman ajan ottaminen itselleni ja harrastuksille tulee olemaan elinehto jaksamiselleni, kun nyt en sitten millään malttaisikaan olla pois pienen kahden kuukauden ikäisen muruni luota. Olen ajatellut, että otan sen oman ajan sitten, kun sitä haluan ja tarvitsen, enkä aio kokea paineita siitä, että pitäisi irtautua vauvasta ”koska se on minulle hyväksi”.
Muuten todella kauniita kuvia! Sinulla on kyllä niin upeat ja ilmeikkäät kasvot, erityisesti ihailen kaunista leukalinjaasi 😊