Tulee sitten kun on valmis..

..ota rauhassa nyt vain.

Ja kuusisataaneljäkymmentätuhatta huutomerkkiä!!!!! Ei, en jaksa enää odottaa tai ottaa rauhassa. Olen ottanut niin rauhassa, että pinna on ihan kireällä siitä kaikesta rauhassa ottamisesta. Eikö se vauva ole jo valmis, kun se laskettukin meni jo?! Ja tähän väliin pieni toive, älkää lukeko tästä eteenpäin jos ette halua lukea negatiivista, kyllästynyttä, turhautunutta ja väsynyttä tekstiä. En nimittäin vastaa tässä mielentilassa siitä, miten tulen reagoimaan paasaaviin kommentteihin. 😉

img_2583

Olen tehnyt niin paljon kaikkea muuta, kuin odottanut. Siivonnut, käynyt shoppailemassa, tehnyt porrastreeniä, tehnyt jopa töitä, katsonut elokuvia, tavannut ystäviä jne.. Paljon asioita, joita tehdessä en ole hetkeäkään miettinyt koska vauva syntyy. Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että ensi yönä. Tai huomenna. Nyt mietin vain, että ensi viikolla on aika yliaikaiskontrolliin ja en aio lähteä sieltä kotiin muuta kuin vauva sylissä.

Kaiken tämän viime päivien odottamisen aikana olen nimittäin alkanut taas uudelleen pelkäämään synnytystä. Olen alkanut pelkäämään sitä, että vauva vaan kasvaa ja kasvaa kohdussa ja pian on yli viisikiloinen mötkäle. Eikä muuten tunnu enää yhtään niin helpolta ajatukselta mennä synnyttämään viisikiloinen versus reilu kolmikiloinen.

Huomenna on neuvola. Taidan puhua siellä uudestaan synnytyspeloista. On ristiriitainen olo, kun toivoo enemmän kuin mitään muuta, että synnytys käynnistyisi. Mutta silti pelko on alkanut hiipiä takaisin ja varsinkin iltaisin tulee se olo, että mitä jos en selviäkään synnytyksestä.

Olen äkäinen ja pinna on tiukalla. Kuten Huutokauppakeisari sanoisi, hermo on pinnassa. Ja ihan perkuleen pinnassa onkin. Tänään oikein kihisen kiukusta. Tekisi mieli mennä tuonne kadulle huutelemaan ihmisille, että mitä sinäkin siinä toljotat. Ja polkea jalkaa. Itkettääkin vielä.

Ja sitten nämä ”vauva tulee kun on valmis” -kommentit. Tai, että ”vielä voi mennä kolme viikkoakin”. NIINPÄ!!!! Kyllä minä nämä asiat tiedän, mutta eipä niiden kuuleminen tässä vaiheessa kyllä helpota ei sitten niin yhtään. Ja tiedän juu, että ei näiden kommenttien takana ole ilkeyttä tai pahantahtoisuutta, siellä on realismia. Mutta kun nyt ei sitä realismia kaipaa! Se ei helpota! Ainoa mikä helpottaa on se synnytys.

Ja toinen mikä helpottaa on vertaistuki! Ihana päästä vähän purkamaan näitä samoja fiiliksiä odottajien kanssa meidän fb-ryhmässä. Ei meitä siitä reilusta kolmestasadasta lokakuun odottajasta ole jäljellä enää montaa, joilla on vauva vielä masussa. Mutta me keillä tämä tilanne on, ollaan kyllä niin ihana vertaistuki nyt toisillemme.

Niin ja ei muuten auta mitkään kikkakolmosetkaan. Ei porrastreenit tai muutkaan vippaskonstit. Vauva tulee sitten kun on valmis. Ei prkle…

fullsizerender