Ei ne olleetkaan vielä viimeiset jäähyväiset..

Tänään aamulla tuli kyynel jos toinen vierähdettyä poskelle. Ihan päähän sattui.

sometimesLuopuminen. Se on varmasti yksi vaikeimmista asioista elämässä. Ainakin mulle.

Mä olen tosi kova kiintymään niin ihmisiin, eläimiin kuin asioihin.
Tänä aamuna oli aika luopua Gerestä. Jättää ne viimeiset jäähyväiset. 🙁

sdrSiinä ne Gere ja Pimu istuivat vierekkäin tänään aamulla odottamassa, että mihis kivaan paikkaan tällä kertaa mennään?!

Suuntana oli Opaskoirakoulu.
Yritin matkan aikana miettiä niitä hyviä puolia asiassa; me saadaan nukkua pidempään, Gere pääsee purkamaan loputonta energiaansa koulutukseen ja oppaan tehtäviin… Ja oli kai niitä muitakin pointteja mielessä.

Kun kaarrettiin Opaskoirakoulun pihaan ja Gere innosta puhkuen hyppäsi autosta ulos, tuli olo että tää on hyvä näin. Kuitenkin päässä jyskytti ja silmissä tuntui siltä, että itku alkaa koska tahansa uudestaan.

dav

Sisälle päästyämme Geren mukava kouluttaja Hannele tuli ottamaan vastaan ja Geren pylly heilui iloisena. Tuntui helpommalta. Kuitenkin Hanneleen katseen kohdatessa vedet nousi silmiin.

Siinä seisottiin koulun eteisessä ja Gere lähti viipottamaan eläinhoitajan kanssa muualle. Vähän hoomoilasena ensin ihmeteltiin, että ei saatukaan enää halata. Sadanteen kertaan. Pimukin ihmetteli, että mihinhän se veli nyt hävis ja tuleekohan se kohta takas.

Pian kuitenkin selvisi, että Geren koulutus kestää puoli vuotta.
Sinä aikana Gere tulee meille viikonloppulomille ja luultavasti jouluna joululomalle KAHDEKSI KUUKAUDEKSI. 😀 😀 😀

No siinä ne kyyneleet sitten kuivui. Tällä kertaa. Mutta jossain välissä vielä tulee se viimeinen jäähyväinen. Ja täytyy sanoa, että vaikka ihan 100% onnellisena otetaan Gere joka ikiselle lomalle meille hoitoon, niin kyllä tämä jo meinaa ruveta ottamaan sydämen päälle. Nämähän olivat jo kolmannet jäähyväiset.

Joka tapauksessa odotamme jo nyt innolla tietysti sitä, kun Gere tulee taas päiviämme ilostuttaamaan. 🙂

Tämän kirjoituksen Gerestä kirjoitin kesäkuussa.
Kirjoitin siihen mm. näin:
Kerran vielä me saadaan nauttia Geren seurasta, se nimittäin pääsee koulusta ekalle lomalle jo heinäkuussa. Ja on sitten meidän seurana koko heinäkuun.
Elokuussa koittaa sitten se viimeinen luopuminen, luopuminen rakkaasta jo kolmatta ja tällä kertaa viimeistä kertaa. Sinä päivänä en aio tehdä töitä, sillä tiedän ettei silloin kyynelvirta tyrehdy hetkessä.

No nyt se kyynelvirta tyrehtyi kuitenkin aiemmin ja töitäkin on illalla. 😉

***

Tänään oli jännittävä päivä myös siksi, että nyt alkoi mun 9 viikon kestävä dieetti. Jännittävää!!
Kirjoitan siitä enemmän tämän ensimmäisen viikon jälkeen.

pus <3

sdr