Ollaan vaan hiljaa ja halataan.

On kaksi asiaa joista haluan teille tänään kirjoittaa.
Halaaminen ja hiljaa oleminen.

Jos mä osaisin, laittaisin tän alla olevan kappaleen soimaan samalla kun luette tätä tekstiä. Mutta en osaa, joten klikkaa playta ja lue kirjoitus. <3

***

Tiedättekö sellaisia ihmisiä joiden seurassa voi olla vaan hiljaa? Olla vaan ja tuntea silti olonsa hyväksi, rennoksi ja rauhalliseksi. Tällaisia ihmisiä ei ole useinkaan kovin montaa. Jokaisella on niitä yksi tai kaksi tai ehkä kolme.
Se voi olla oma äiti tai isä, se voi olla kumppani, se voi olla ystävä.

Mulla on tällaisia ihmisiä muutama. En sano, että nämä ihmiset olisi jollain tapaa parempaa seuraa tai rakkaampia mulle kuin muut ihmiset ympärilläni. Mutta näiden kanssa on helppo olla vain. Ei tarvitse koko ajan puhua, kuunnella tai nauraa. Olla vain.

Tällaisia ihmisiä on mun mielestä hyvä olla ympärillä.
Silloin kun on sellainen olo, että haluaa sitä rauhallista ja rentoa seuraa. Sellaista seuraa, jossa on tosi luottavainen olo. Jotkut ihmiset levittää ympärilleen rauhaa. Heidän seurassaan mulle tulee usein luottavainen olo. Haluaisin itsekin olla sellainen.

Olen tietoisesti opetellut vähentämään omaa höyryämistäni. Toki sitä edelleen teen, koska se on iso osa luonnettani. Olen energinen ja puhun ja nauran paljon. Mutta välillä olen myös rauhallinen. Ihan totta. 😉
Olen halunnut opetella luomaan sitä rauhaa ympärilleni. Eikä sen itse asiassa tarvitse poistaa tai kumota sitä iloisuutta ja energiaa.

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka huoneeseen astuessaan tuovat mukanaan rauhallisuuden, kuin jokin zen-aura kulkisi heidän mukanaan. Sellaisten ihmisten seurassa on ihana olla. Tulee sellainen olo, että nyt tämä ihminen on tässä hetkessä oikeasti mun kanssani. Vaikka oltaisiin ihan hiljaa.

***

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka tavatessaan halaa ja tarkoittaa haluaksella jotakin? Halaa lämpimästi, ottaa ehkä olkapäistä halauksen jälkeen kiinni ja katsoo silmiin ja hymyilee. Tiedättekö?

Mä tiedän muutaman. Ja siitä tulee tosi lämmin olo. Se ei ole mitään seksuaalista. Ei flirttailevaa. Se on jotain sellaista mikä viestittää välittämisestä. Tällaisesta halauksesta tulee aidosti sellainen olo, että tuo ihminen on tärkeä ja hän myös pitää minua tärkeänä.

Mä olen halaaja. Jos näen jonkun ihmisen kenet tunnen, usein halaan häntä. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut, että kaikki eivät pidä halauksesta. Joko minun tai ylipäätään halaamisesta. Tai sitten näiden ihmisten mielestä halaaminen on liian lähelle tulemista.

Myös meillä Suomessa on opittu tapa halata ihmisiä heidät nähdessään. Se tapa on yleistynyt viime vuosina. Mutta pitäisikö sitä kuitenkin jollain tapaa rajoittaa? Pitäisikö ihmiseltä kysyä nähdessään, saanko halata?

On se sitten niin tai näin, on mielestäni hyvä opetella halaamaan tarkoituksella. Ei ehkä halata enää kaikkia tuttuja, mutta sitten kun halaa – on siinä mukana lämpö ja välittäminen. Katsoa halattavaa silmiin.
Ja opetella luomaan sitä rauhallisuutta ympärilleen. Kun tapaa ihmisen, viestittää hänelle olevansa tässä ja nyt. Ei plärätä kännykkää tai katsoa koko ajan kelloa tai kertoa kuinka nyt on kiire ja kohta pitää taas mennä. Jos on ollut aikaa alunperin mennä tapaamaan jotakin ihmistä, on se kunniottavaa tuota ihmistä kohtaan olla läsnä ja rauhoittua.

***

IMG_20150731_081202 Iloista, rauhallista ja lämmintä perjantaita! <3