Vanha kaverini stressimörkö..

Kirjoittelin perjantaina blogin facebook-sivulle, että blogini elää nyt hiljaiseloa pääsiäiseen asti. Ajattelin silti tulla kertomaan pikaisesti kuulumiseni. (sillä oikeasti kaipaan taukoa pahvilaatikoista)

IMG_20150328_125028

Noin vajaa kuukausi sitten päätettiin tehdä meidän asuntoasiallemme jotain. Ollaan jo pidempään haaveiltu asuvamme lähempänä keskustaa, koska meidän elämä pyörii tällä hetkellä töiden ja vapaa-ajan puitteissa hyvin pitkälti siellä. Nyt ollaan siis rampattu aika paljon väliä Haaga-Kamppi. Ja se tietysti vie aikaa ja on myös hiukan hankalaa, koska on kaksi murriakin hoidettavana. 🙂

Haagassa ollaan viihdytty todella hyvin ja naapurit on olleet mitä mahtavimpia. Taloyhtiö on ollut mitä mahtavin. Täällä ollaan nyt asuttu melkein neljä vuotta, tykätty kyllä jokaisesta hetkestä. Mutta nyt sitten päätettiin toimia ja tehdä haaveillemme jotakin. Me kun yleensä Tuukan kanssa jotain päätetään tehdä, se toteutus tapahtuu hyvin pian. Niin nytkin.

Pari viikkoa sitten to-pe välillä kaikki sitten napsahti kohdilleen. Käytiin katsomassa muutamaa asuntoa akselilla Punavuori-Töölö-Kamppi. Ja kun astuimme sisään tulevaan kotiimme, tunnettiin se. Tämä se on. Tämä me halutaan. Ilmoitimme välittäjälle, että ihastuimme asuntoon ja kerromme huomiseen (perjantaihin) mennessä kuinka teemme. Samana iltapäivänä minä, Tuukka ja äitini siivosimme hikipäässä kolme tuntia nykyistä kotiamme. Sillä illalla oli pariskunta tulossa katsomaan haluaisivatko he tulla tähän asumaan.

Klo 19 kotimme näytti kauniilta ja kynttilät paloivat vielä tunnelman luojaksi. Summeri soi ja mukava pariskunta tuli kotiimme. He tykästyivät ja olivat melkeinpä suoraan jo sanomassa juut, mutta hillitsivät vielä hetken ja kertoivat nukkuvansa yön yli ja palaavansa asiaan perjantaina.
Perjantaina sitten iltapäivällä vihdoin puhelin soi (siihen asti olin ollut aivan tulisilla hiilillä) . Pariskunta, joka asuntoamme kävi katsomassa halusivat tämän omakseen. Voi luoja. Puhelimen soidessa olin juuri kaartanut Mäkelänrinteen Uintikeskuksen parkkipaikalle ja autossa sitten yksinäni huusin, että voi jeee!!!! Samalla sekunilla soitto Tuukalle, että no voi apua nyt ne haluu tän meiän asunnon. Tuukka koitti parhaansa mukaan rauhoitella luurin toisessa päässä ja kehotti nyt pian sitten soittamaan tulevan kotimme välittäjälle. Soitin. Kerroin hänelle, että me haluaisimme tämän ihanan asunnon Töölöstä. <3 <3 <3 Hän sanoi naurahtaen (varmaan kuuli äänestäni sen innon), että no mutta sittenhän minä peruutan seuraavan näytön, asunto on teidän.

Ja voi apua!! Sen puhelun soittaessani istuin Märskyssä katsomossa ja kun suljin puhelimen pompin ja hihkuin, ihan silleen pienellä äänellä, siellä katsomossa yksinäni. Kahvilassa istujat varmaan katsoivat, että voi mikähän einari tuolla pomppii. 😀 Mutta enpä välittänyt.

Nyt on sitten koko viikonloppu pakattu tavaroita laatikoihin ja jätesäkkeihin. Sillä medän muuttomme on pääsiäisenä. Eli muutaman päivän päästä!! 😀

IMG_20150327_145907 IMG_20150327_151414
IMG_20150327_153553Niin minä sanoin muutama päivä sitten jollekin kaverilleni (en edes nyt väsymyksissäni muista kenelle), että ei pakkaaminen stressaa – sehän on kivaa. No voihan huoh!!! Nyt kun on koko viikonloppu pakattu, voin kertoa että olisin valmis heittämään kaikki loput tavarat suoraan kierrätyskeskukseen.

Tällä kertaa tahdotaan muuttaa niin, että mukaan tulee oikeasti vain ne tavarat mitä tarvitsemme. Vain ne vaatteet mitä käytämme. Ei sellaisia, että ”joo tätä mä saatan käyttää ehkä vielä joskus”. Siksipä homma ei ole niin nopeeta, ei voi vaan ladata tavaraa hyllyiltä pakettiin. Pitää miettiä ja lajitella.

IMG_20150327_081239 IMG_20150328_065930Me meinataan pitää kotikirppis sitten pääsiäisen jälkeen. Myyntiin tulee huonekaluja, mun vaatteita paljon (niin treeni – kuin vapaa-aika) astioita, kirjoja, Tuukan vaatteita jnejne.. Kerron tämän ajankohdan blogin facebook-sivuilla. Siitä tulee nimittäin yleinen kirppis. 🙂

***

Nyt vaan mun vanha kaveri stressimörkö yrittää hiipiä kimppuun. 🙁
Mä oon aina ollut sellainen vatsallani tunteva, kun on iloa tai surua – maha kertoo sen. Eilen mun oli kertakaikkiaan lopetettava pakkaaminen illansuussa, kun mahaan koski niin pirun paljon. Siinä sitten makasin peiton alla ja surkuttelin, että voi että kun en ehdi ja pysty nytkin pakkaamaan. Apua!
IMG_20150329_211409-001Herätessä oli kuitenkin mahakipu tiessään. Mutta huomaan, että heti kun alan miettiä mitä pakkaisin seuraavaksi ja voi apua ehditäänkö me ja työtkin pitäisi hoitaa ja treenaamaankin haluais ja apua ja papua ja ripua ja rapua.. maha alkaa taas huutelemaan.

Nyt pitää jotenkin säilyttää rento mieli ja pistää ovi kiinni sen stressimörön nenän edestä. Hengittää syvään ja tehdä sen minkä pystyy. Eiks vaan? 🙂

IMG_20150327_080210 IMG_20150329_090312 IMG_20150326_184806

Treenaamaan onneks pääsee töiden yhteydessä ja kun pääsiäisnoidat söi isomman osan suklaamunista, jäi omaan mahaan tilaa myös noille terveellisimmille valinnoille. Kyllä tosin myös pääsiäismunia sujahti suusta alas muutama.. 😉 😀 Hyviä olivat.

Kivaa viikkoa kaikille, ei välitetä tuosta lumipyrystä! 🙂 Kyllä se kevät tulee sieltä ennen pitkää joka tapauksessa. Ja nythän on povattu Suomeen (ja Pohjoismaihin) ennätyksellisen lämmintä kesää. <3
Kirjoittelen seuraavan kerran sitten pääsiäisenä, uudesta kodista. 😉

pus!

Downloads