Sit kun..

..mulla on loma, mä nautin.

..on viikonloppu, on kivaa.

..sängyssä on puhtaat lakanat, on ihana mennä sinne.

..mä saan gradun valmiiks, oon onnellinen.

..opin käsilläseisonnan, oon hyvä.

..laihdun 10kg, oon tyytyväinen.

..on ilta, ni voidaan vähän löysätä.

..tulee palkka, ni ostan kyllä sen hienon paidan.

..on lapset kasvanut, aion mennä balettitunnille.

..ollaan eläkkeellä, ni sit matkustetaan ja nautitaan.

..on enemmän aikaa, meinaan valloittaa maailman ja tehdä kaiken mistä haaveilen.

***

Mutta entä jos NYT?

Hetkessä elämisen taito on välillä vaikeeta itse kullekin. Myös allekirjoittaneelle. Mutta haluan koko ajan parantaa sitä taitoa, koska se tuo iloa.

Koska viimeksi lakanoiden vaihtamisen jälkeen menit sänkyyn ja oikein tunnustelit sitä peittoa ja tyynyä ja mietit, että oi kun nyt on ihana olla tässä?
Milloin viimeksi on ollut se ilta kun olet löysännyt ja antanut arjen paineiden olla hetken omillaan? Vai onko se ilta kuitenkin mennyt huokaillessa sitä kiirettä ja stressiä ja huomista jo valmiiksi pelätessä ja ahdistuksen kasvaessa?

Koska viimeksi näit tuntemattoman ihmisen hymyilevän itsekseen kadulla? Milloin kuulit linnunlaulua? Kauanko siitä on kun tervehdit bussikuskia, tai kiitit häntä kun hyppäsit bussista ulos? Milloin viimeksi istuit sohvalla ilman kännykkää kädessä ja telkkaria auki ja vain katselit ympärillesi, että kaikkihan on hyvin just nyt? Milloin viimeksi hymyilit itseksesi?

***

Usein haaveilemme jostakin epämääräisestä onnelasta, vaikkei mitään onnelaa oikeasti edes ole. Se onni ja onnela olisi hyvä löytää tästä ja nyt. Ihan niistä arkisista jutuista. Että myös se arki olisi ONNI, ja sitten ne lomat ja viikonloput ja illat ja palkkapäivät olisi ONNI+.
Kirjoitin eilen aamulla instagramiin kuvan alle, että ”tästä päivästä tulee hyvä, koska päätin niin jo eilen illalla nukkumaan mennessäni”. Kirjoitin siihen myös, että Ilo on asenne.
Ilo ja onni on asennekysymyksiä, ihan oikeasti. On itsestä kiinni miten suhtautuu asioihin. Jos ulkona sataa räntää, siihen voi suhtautua kahdella tapaa. Voi alkaa v***ttamaan heti aamusta, että voihan nyt jum***uta kun taas tuolta tulee taivaan täydeltä p**kaa alas. Tai sitten siihen voi asennoitua, että hei sitä räntää sataa nyt joka tapauksessa – pitääpä laittaa kumpparit jalkaan ja sateenpitävä takki niskaan.

***

Suru tai sairaus ei välttämättä ole onnen tiellä. Ikävistä ja kamalistakin asioista toipuu, niistä puhuminen auttaa ja niiden läpikäyminen nopeuttaa sitä. Juttelin muutama päivä sitten tuttavani kanssa, jolta oli juuri leikattu akillesjänne. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa, jäädä surkuttelemaan oloaan sängynpohjalle tai nauttia niistä asioista siinä hetkessä mitä voi tehdä nyt kuitenkin, leikkauksesta huolimatta. Jalan parantuminenkin on aivan varmasti nopeampaa, jos uskoo parempaan ja ajattelee positiivisesti. Ei se jalka siellä sängyssä mihinkään tule paranemaan, kuntoutus ja usko paranemiseen vie eteenpäin. Hetki sitten juttelin erään ystäväni kanssa hänen kokemastaan rankasta avioerosta, hän oli ollut niin vihainen. Vihaa niin täynnä, että oli kyllästynyt vihaamiseen. Hän oli päättänyt, että on kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä vihaamaan kaikkea ja myös itseään loppuelämäksi, tai unohtaa se viha ja alkaa taas nauttimaan elämästä. Löytää se onni siitä mitä nyt on.

Viha ja katkeroituminen versus ilo ja onni. Kumman haluat valita?

Älä huolehdi turhista, vaan keskity nauttimaan siitä, mitä sinulla on. Huoli vie terän nautinnolta.
Opettele elämään tässä hetkessä. Älä odota, että elämä alkaa vasta huomenna.

Onni löytyy pienistä asioista, kokeile asennoitumista iloon ja onneen!

IMG_20150207_082934