Blogi- ja someärsytys!

Tiiättekö mitä? Mua ärsyttää!

Hä? Ai ärsyttää vai?
Hä? Ai ärsyttää vai?

Tää kyseinen ärsytys ei liity mun bloggaamiseen. Tai ehkä vähän siihenkin.. 😉
Mutta ennenkaikkea se liittyy siihen, että mua ärysttää kun joistain blogeista mun mielestä paistaa läpi sellanen yrittäminen. Yritetään olla jotenkin tosi fiinejä ja parempia kuin muut. 😀 Mä selailin pitkästä aikaa jotain muita blogeja kuin näitä mun rakkaiden FF-kollegoiden blogeja, siis muista portaaleista ja bloggerista. Ja sit mä kiukustuin.

Kun mä vähän sitten hengitin ja mietin, että mitä mä nyt tässä oikein kiukuttelen niin tais löytyä taas syy ihan sieltä omasta pääkopasta.
Ja siis tän ärsytyksen pohjallahan on selkeesti se, että mä ite vähän taitaisin haluta olla parempi bloggaaja. Siis ihan rehellisesti.
Mä haluaisin, että mun blogissa ois vaan sellasia super hienoja, kauniisti valotettuja ja sommiteltuja kuvia. Että mun aamiaisjugurttikuva olis kuin suoraan jostain aamiaisjugurttikirjasta ja että mun salitreenikuvat olis jokainen ihan pirun hieno ja kunnon järkkärillä otettu. Ja että mulla olis sellasia kauheen hienoja lauseita ja viisaita juttuja.

Mähän voisin alkaa tekee sellaisia. Mikäs siinä. Mutta äh. En mä jaksa. Mä jatkan tällä samalla tuulesta temmatulla tyylilläni. Hyvinhän tää on tähänkin asti menny. 😀
IMG_9459-001 IMG_9504 IMG_20140708_110324 IMG_20140709_092319 IMG_20140709_124014 IMG_20140709_161910 IMG_20140710_101124 IMG_20140711_134935 IMG_20140711_162916
Ja sitten toinen juttu; some!
Kirjoitin eilen Facebookkiin näin:

Mä oon pohtinut jo jonkin aikaa, että miten sitä onkin kännykkä kädessä melkein koko ajan. Onko musta tullut some-riippuvainen? Mä oon tietoisesti nyt ruvennut jättämään kännykkää laukkuun, enkä halua avata läppäriä. Haluan keskittyä siihen henkilöön, kenen kanssa olen juuri sillä hetkellä.
Eilen kun istuttiin Tuukan kanssa Hangossa ravintola Origossa hääpäivän lohisopalla ja katselin viereisen pöydän pariskuntaa jossa nainen räpläsi kännykkää koko ajan ja mies tuijotti onnettoman näköisenä kaukaisuuteen, niin päätin että musta ei tuu sellaista. Ihmistä, joka ei arvosta lähimmäisiään tai ystäviään sen vertaa, että antaisi kaiken huomion sille kenen kanssa on sillä hetkellä. Facebookissa tai instagramissa tapahtuu mielenkiintoisia juttuja, mutta niitä voi ihan hyvin seurata vain pari kertaa päivässä, tai vaikkapa vaan jopa yhden kerran. Ei ne tykkäykset, muiden päivitykset, kuvat, viestit yms sieltä mihinkään häviä jos ei 10min välein käy tarkistamassa. Huh.
Itsetutkiskelun paikka tämäkin. Ja ehkä pienen henkisen kasvun. Lupaan olla enemmän läsnä! pus

Ja tiiättekö mitä? Mä oon nyt jotenkin tosi ”itsetutkistelevalla” päällä.
Mä huomaan, että reagoin asioihin ja sitten alan miettimään, että miks mä reagoin näin tai noin? Että olisko reagoinnin syy kohteessa vai mussa itessäni? Mulla on joku murrosvaihe menossa.
Kevään mittaan oon kirjoitellut näitä ”hyväksy itsesi”-juttuja enemmänkin. Ja voi tsiisus kuinka monta kymmentäTUHATTA kertaa mun viimeisintä juttuani (Olet kauniimpi kuin uskot) on luettu ja jaettu yli sata kertaa. Käsittämätöntä!! Ja silti mä täällä haeskelen bloggaajaminääni ja ärsyynnyn. 😀 Haha! On se vaan ihmisen mieli aika monimutkainen juttu.

No nyt musta tuntuu, että tässä postauksessa ei ollu minkäänlaista järjen hiventäkään ja pistänkin pisteen tälle nyt.
Soon moro ja kivaa viikonloppua! <3

Niin ja hei kertokaa omia mielipiteitänne tosta some-hommasta. Ootteko huomanneet itessänne samaa? Entä ärsyttääkö teitä jonkun bloggaajan tyyli? Tai ehkäpä kenties mun tyyli? 😉
IMG_20140711_091238