Uskalla irrottaa.

Kirjoitin juhannuspäivänä Facebookissa näin:

Ei tullu avattua sitä uhoamaani kossua eilen. Eikä liioin skumppapulloakaan. Klo 13-23 välillä join huimat 5 Garagea ( lonkerotyyppistä ) ja sitten nukkumaan. Nyt mietin noin vartin välein, että riipaisisko pienet päiväkännit vai ei. Minä entinen kossuhirmu olen ihan hämilläni kun pikkusen enemmän sen päiväkännin sijaan koko ajan tekis mieli kaivaa auton takakontista kahvakuulat ja tehdä pieni juhannustreeni.”

IMG_20140619_133450 20140620_094302Perjantaina, juhannusaattoaamuna kun Gere oli jo onnellisesti Itä-Suomessa mökillä, me lähdettiin kavereiden kanssa Tammelaan eräälle vuokramökille.

Mä olin jotenkin ihan täpinöissäni, että nyt juhlitaan pitkästä aikaa ja meinasin että otan sokan irti ihan kunnolla. 😉
Ostin Alkosta kuoharipullon ja otin kaapista mukaan vodkapullon, jonka olin ostanut Tunisian matkalta keväällä.
20140620_140205
Oltiin perillä jo joskus yhden maissa ja aluksi tehtiin vähän lounasta ja oltiin vaan. Otettiin pari erää rantalentistä ja sitten taas chillailtiin.
Meitä oli 11 henkilöä mukana matkassa, loistavia tyyppejä, ihania ystäviä ja nauraa sai ihan reissun ekoilta minuuteilta vikoille minuuteille asti.

20140620_174039 20140620_211159 20140621_142843Pelattiin mölkkyä, käytiin soutelemassa, saunottiin, uitiin, syötiin.

Mutta jostain syystä mulla ei auennu se kuohari, eikä se vodka.
Mä join juhannusaaton aikana viis pulloa Garagea aikavälillä 13-23.30. Mä en humaltunut missään vaiheessa, mutta mulla oli tosi rento ja kiva fiilis.
20140621_092825 IMG_20140620_222251 IMG_20140621_164452 20140621_172154
Juhannusaattona mietin koko ajan, että jokohan sitä pitäis aukaista tuo kuohari tai tehdä joku drinkki vodkasta ja karpalomehusta. Mutta heti perään mietin, että en mä vielä. Mulla on hyvä näin. Mulla on kivaa just nyt näin.

Mitä enemmän kello oli, sitä vähemmän mun teki mieli avata kumpaakaan pulloista. Mietin vaan, että no enpä nyt sitten tänään ottanu sitä sokkaa irti ja saanpahan herätä huomenna aamulla ilman krapulaa.

Juhannuspäivänä aamusta mietin heti, että hitto vieköön, tänään mä kyllä vedän jotkut pienet päiväkännit. Että kyllähän sitä nyt pitää vähän ottaa juhannuksena. Oonhan mä vanha kunnon bilettäjä. En mä nyt voi tällee sluibailla juhannuksena. Nössöillä. Piru vie.

Mitä pidemmälle päivä jatkui, sitä vähemmän teki taaskaan mieli avata kuoharia tai vodkaa.
Mulla oli edelleen tosi kivaa ja hyvä just niin. Mä oon ihan samalla tavalla mukana näissä geimeissä kun muutkin. En jää yksin, vaikken dokaa. Eikä toki muutkaan ollu ottanut kovin montaa kuppia siinä vaiheessa päivää. Tunnelma oli leppoisa ja rento.

Menin päikkäreille joskus iltapäivällä ja siinä mökin sängyllä maatessani mietin tätä alkoholiasiaa.
Kirjoitin pari kuukautta sitten alkoholista kirjoituksen täällä. Ne samat ajatukset pyöri päässä, mutta tällä kertaa oli jotenkin taas yksi askel eteenpäin-fiilis tän asian kanssa.
Nyt mulla oli samaan aikaan rauha ja hämmennys päässä.
Rauha tuli siitä, että mä tiesin ettei mun tarvi juoda saavuttaakseni hauskan juhannuksen ja kivan fiiliksen. Hämmennys tuli siitä, että mä en osannut/uskaltanut myöntää, että ehkä se kossumonna on nyt oikeasti historiaa.

Laitoin mun hyvän ystävän kanssa viestiä siinä samalla tästä aiheesta. Hänkään ei juo kovinkaan usein, pari kertaa vuodessa. Silti mä oon aina ajatellut, että hän on super hauskaa ja ihanaa seuraa illanvietoissa riippumatta siitä juoko hän vai ei.
Mutta… Kuitenkin omalla kohdalla tän asian hyväksyminen tuntuukin isolta asialta. Oikeasti.
Pitääkö mun uskaltaa irrottaa kossumonnan roolista nyt vihdoin ja viimein?! Vaikka mä en olekaan enää käyttänyt alkoholia juuri lainkaan, oon silti halunnut pitää siitä kossumonnan roolista kiinni. Että hei kyllä mä oon edelleen hauska ja kivaa seuraa myös bilettäessä.
Mitä jos jätän sen kossuminän pois, niin oonko mä vielä yhtä hauska ja spontaani? Vai pidetäänkö mua kuivana niuhona?

Nää ajatukset tulee ihan tajunnanvirtana tähän kirjoitukseen. Mä haluan rehellisesti kertoa jokaisen fiiliksen. Ja toivonkin, ettei sieltä tule kuraa niskaan taas olan takaa.

Kuitenkin siinä asiaa pohdittuani ja vielä tänään kotimatkalla Tuukan kanssa asiasta puhuttuani ymmärsin täysin sen, että ei. Enhän mä oo kuiva niuho. Eli miksi ihmeessä joku mua sellaisena pitäis. Mä oon muutenkin spontaani luonne, niin miks mä en olis sitä juhlissa ja illanvietoissa? Niinpä. Kyllähän mä olen.
Kuitenkin yhden elämänvaiheen taaksejättäminen tuntuu isolta jutulta. Vaikka pikkuhiljaa oonkin koko ajan astellut poispäin kossuminästä, niin silti näin konkreettisesti asia ei oo tullut mulle esiin kuin vasta nyt.

Mä päätin, että mä en enää tee alkoholista asiaa. Mä juon silloin kuin juon. En suunnittele etukäteen, että niissä ja niissä juhlissa mä vedän perseet olalle, koska mun oletetaan tekevän niin. Mä lähden elokuussa Tampereella Block-festeille, katon siellä sitten miltä se siideri maistuu. Ja jos se maistuu hyvältä, niin totta pirussa otan sen sokan irti silloin. Mutta jos se siideri ei tunnu uppoavan silloinkaan ja mulla on muutenkin hauskaa, niin mä vedän sitten vaikka vichyä. Enkä tee asiasta numeroa.

Välillä on tosi hyvä kattoa peiliin ja miettiä juttuja.
Mä oon tosi usein ”syyttänyt” mun vanhoja kavereita täällä blogissakin siitä, että ne on hylännyt mut kun en enää dokaa… Mutta hitto vieköön, mähän olen ite ihan yhtälailla hylännyt ne. Jokaisessa asiassa on aina kaks puolta. Oikeasti. Ihan jokaisessa.

Tänä juhannuksena mä en irrottanut sokkaa, lähdin kahden pullon kanssa viettämään juhannusta, mutta palasin kolmen kanssa.
Ehkä ens viikonloppuna on jotkut huikeat bileet ja sokka irtoo. Tai sitten ei.
IMG_20140622_105844
Tästä alkoholiasiasta mä olen tainnut itse tehdä isomman jutun mitä se oikeasti on kellekkään mun ystävistä tai kavereista. Niin nykyisistä kuin entisistä.
Nyt kun mä olen katsonut peiliin, niin mun on hyvä olla tämänkin asian kanssa.
Ehkä mä olen nyt taas askeleen lähempänä aikuisuutta. 😉 Ja se sisäisen hyvinvoinnin ympyrä vaan täyttyy pala palalta hyvistä asioista. Mun on hyvä olla. Näin.
Monna-21