The chosen one!

3121443-001Olin tiistaina aamupalalla mun hyvän ystäväni Jennin kanssa.
Tiiättekö kun on sellaisia ystäviä, jotka tuo energiaa? Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka on energiasyöppöjä. Sellaisia, jotka vaan vetää kaiken energian susta pois ja kohtaamisen/tapaamisen jälkeen sulla on ihan tyhjä ja väsynyt olo.
Jenni ei ole energiasyöppö. Vaan vastakohta sille. ❤️

20140520_095937Jennin olen tosiaan tuntenut jo lapsuudesta asti. Me ollaan koettu kaikenlaista yhdessä. Joskus myös ekaa kertaa menty alaikäisenä baariin. 😉 Hihihihiii… Toivottavasti kukaan pollarisetä tai -täti ei lue tätä. 😉 😀

Juteltiin Jennin kanssa paljon tästä nykyhetkestä. Oman itsensä hyväksymisestä. Negatiivisten asioiden poisjättämisestä. Positiivisten asioiden lisäämisestä. Omasta hyvinvoinnista. Niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kirjoitin ihan vähän aikaa siitä, kuinka tuntuu että asiat vaan nivoutuu yhteen. Enemmän ja enemmän löydän itteni sellaisista tilanteista ja sellaisten ihmisten läheltä, jotka ajattelee samoin ja on löytäneet elämässä tasapainon ja vihdoin oppineet arvostamaan itseään.

Nyt on ollut myös tavallaan ilo huomata kuinka myös täällä FitFashionissa on monet pohtineet elämäänsä ja tavoitteitaan. Sitä mikä on oikeasti tärkeetä ja mikä ei. Mikä tekee onnelliseksi ja mikä ei. Mikä on rantakunto? Onko selluliitilla väliä? Entä se sisäinen hyvinvointi.

Mä liputan koko ajan vaan enemmän ja enemmän sen henkisen hyvinvoinnin puolesta. Sieltä lähtee kaikki. Kuten olen jo tässä aiemminkin postannut. (tuntuu että toistan itseäni, mutta ei voi mitään, haluan toistaa)
Henkinen hyvinvointi ja fyysinen hyvinvointi kulkee hyvin lähellä toisiaan ja käsikädessä. Fyysisesti voi voida hyvin treenaamalla, mutta onko se henkinen hyvinvointi kunnossa? Jos se on kunnossa, niin kokonaisuus on varmasti parempi. Siis ihmiselle itselleen. Ei pelkkä kuori kunnossa.

MuscleFetishin bloggaaja MissEvilEve kirjoitti mun kuvauspäivä-postaukseen näin: ”Tässä kun kuorossa kaikki on huudelleet sun kauneutta, niin yhdyn porukkaan. Mutta tosiaan se mikä susta tekee kaikista kauneimman ei ole pelkästään se että olet ulkoisesti viehättävä, vaan sua todellakin kaunistaa kaikista eniten luonne ja oma asenne.”
Olen kiitollinen tästä kommentista. Se on asia mitä mä yritän tuoda esille omassa käytöksessäni ja opettaa myös muille. Pelkkä kuori ei tee kenestään kaunista. Vaikka se kuori olisi ihan täydellinen.
Mun kuori ei oo täydellinen, mutta oon sata varma että pienen loiston lisää siihen kuoreen on tuonut lähikuukausina hyväolo.

Aina ei kuitenkaan ole hyvä olla. Kuten olette lukeneet ja jotkut varmasti vähän päätelleet jotain, mulle on kevään aikana taas puhaltanut vähän kovempaa vastatuuli kuin ois ihan tarpeenkaan.
Jossain postauksessa kirjoitin, että hitto vieköön eikö joskus vois päästä vähän helpommalla ja miksi mua koetellaan. Että oon jo ihan tarpeeks kova. Ei tarvi enää pistää niitä testejä lisää.

Eilen ystäväni sanoi mulle näin; Monna, sä oot valittu. Ei kaikkia koetella. Niitä koetellaan joiden uskotaan pärjäävän. Ei universumi koettele heikompiaan. Mä tiedän, että tää juttu menee nyt joltain yli hilseen, mutta menköön. Jennin sanat jotenkin kolahti. Mä oon aina uskonut jonkun verran myös vähän ”yliluonnollisiin” juttuihin. Ja ainakin siihen hengen ja ajatuksen voimaan. Mä päätin, että hitto vieköön, mä haluan uskoa näin. Se, että mua koetellaan ei oo sattumaa. Se on tarkoitettu niin. Tän ajatuksen voimalla mä sain jotenkin vielä enemmän energiaa ja voimaa. Ja taas lisää sitä hyvinvointia henkisesti.

On ihmisiä joilla menee aina hyvin. Ala-asteelta asti kaikki sujuu kuin rasvattu. Kokeet menee hyvin, vaatteet on aina tiptop. Yläasteella menee hyvin, kavereita on paljon. On hyvä kaikissa oppiaineissa. Lukioon päästään kympin keskiarvolla, just siihen lukioon mihin vaan haluaa. Lukiossa kaikki menee hyvin. Jotkut ehkä vähän kadehtii, miksi tolla menee aina noin hyvin ja se on vielä kauniskin/komeakin. Lukiosta kirjoitetaan ainakin pari ällää ja sen jälkeen jatko-opiskelemaan just siihen kouluun mihin haluaa. Kun valmistutaan on työpaikka jo luultavasti odottamassa. Myös seurustelukuviot menee hyvin. Löytyy just se poika/tyttöystävä, jonka on halunnut, jota on katellut. Sitten löytyy unelma-asunto, johon tietysti on rahaa. Kierretään maailmaa, tehdään töitä tai ei tehdä töitä. Raha-asiat on hyvin. jnejnejne

Sitten on ihmisiä, jotka joutuu kulkemaan monet tiet vähän kompuroiden. Ja monesti myös kaatuen. Mä olen sellainen. Ja mä tiedän, että meitä on monia.
Pääsykokeet menee perseelleen, vaikka kuinka on lukenu. Kämppä josta oot hihkunu menee tolle toiselle ihmistyypille, koska niillä on tarjota siitä pari tonnia enemmän. Ala-asteella on sitä keskikastia tai ehkä jopa se letkan viimeinen. Liikuntatunneilla valitaan joukkueeseen mukaan aina siinä keskivaiheilla tai sitten kahden viimeisen joukossa. Välillä on tähtihetkiä, saa lausua runon kevätjuhlissa. Mutta sitäkään ei oikeestaan kukaan ehkä jaksa oikein kuunnella. Tai no omat vanhemmat ja ehkä pari kaveria sieltä keskikastista.
Yläasteella menee jo vähän paremmin, mutta pari kertaa kuitenkin tönäistään, henkisesti tai fyysisesti. Lukiossa (jos sinne pääsee) tai amiksessa vähän jo uskaltaa alkaa näyttää omaa luonnetta, mutta kun on just rohkaistunut mennä kysymään tyyppiä treffeille, niin kompastuu omiin kengännauhoihin ja se jolla kaikki aina onnistuu ekalla yrittämällä, ehtii ennen sua treffipyynnölle. Kesällä tehdään kesätöitä, jos on saanut jotain. Ehkä siivousta, jätskimyyntiä tai mainosten jakamista. Työelämässä aina joku toinen vetää vähän paremmin kuin sä.

Vai vetääkö?
Mitä sitten jos säkin oot valittu koeteltavaksi. Silloinhan olet vahva! Se pitää vaan tajuta.
Koettelemusten edessä ei saa jäädä maahan makaamaan, on noustava ylös ja yritettävä eteenpäin kahta kovemmin. Ja piru vie sitten kun lykästää, ni on onni ylimmillään! Mä voin rehellisesti sanoa, että joka ikinen onnistuminen tai hyvä asia mitä mulle tapahtuu on iso juttu! Mä olen jokaisesta tällaisesta asiasta super onnellinen ja kiitollinen.
Mutta osaisinko olla jos kaikki ois tuotu tarjottimella?
keep-calm-and-be-the-chosen-one-1On se tavoite sitten henkinen, fyysinen tai jokin konkreettinen asia, periksi ei kannata antaa!
Mun inhokkisanonta on ”leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä”. Ei ei ei!!!!
Antakaa maailman koetella! Kyllä se jossain vaiheessa antaa myös takaisin päin! Näin on käynyt! 🙂

Kenellä meni yli hilseen? Ja kuka ymmärsi mun pointin? Onko samanlaisia fiiliksiä?

-Monna <3

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen
Kuvaaja: Ossi Pietiläinen