Asiakkaani Rouva S.!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni pienen juttusarjan teille muutamasta asiakkaastani.
Esittelen teille neljä asiakastani.
Yksi heistä sai oman projektinsa päätökseen viime viikolla, hän oli minulla asiakakana puoli vuotta.
Toinen heistä oli minulla vuoden etäasiakkaana ja projekti päättyi tavoitteen saavuttamiseen.
Kolmas heistä on ollut minulla asiakkaana jo tammikuusta lähtien ja edelleen jatketaan.
Ja neljäs heistä aloittaa minulla tällä viikolla. Tämän kolmannen neidin juttua ja kehityskaarta saatte seurata täällä blogissa muutaman viikon välein.

Aloitan juttusarjan etäasiakkaastani. Hän oli minulla ensimmäisiä asiakkaita omalla PT-urallani.
Reilu vuosi sitten hän otti minuun yhteyttä ja kysyi teenkö etävalmennuksia.
Vastasin, että tottakai ja homma lähti käyntiin.

Lähetin Rouva S.:lle samat kymmenen kysymystä, mitä kaikille tässä juttusarjassa lähetän.
Mitä projektin aikana tapahtui? Muokkaantuiko kroppa? Oliko joku vaiketa? jne… Lukekaa ja nauttikaa! 😉

1. Miksi päätit palkata PT:n?

Toisen lapsen syntymästä oli kulunut noin puoli vuotta, istuin mökillä karkkipussi kourassa ja tunsin itseni maailman lässähtäneimmäksi äidiksi. Puolivahingossa eksyin Monnan blogiin ja itse asiassa yhteydenotto oli vähän extempore-päätös. Olin kuitenkin jo pidemmän aikaa ajatellut, että elämänmuutos olisi kovin tervetullut, sillä kahden pienen lapsen kanssa tarvitsin arkeen lisää energiaa ja vaikka tietoa ja taitoa oli, en vain yksin saanut niitä osaksi arkea.

2. Miksi valitsit Monnan?

Olin aiemmin saanut ”tilaajalahjaksi” jonkun ketjun pt-palveluita joihin olin joutunut tosi pahasti pettymään. Kun löysin Monnan blogin, mielenkiintoinen heräsi ja itselleni tuli olo, että tämä nainen selvästi tekee työtään sydämellä. Eli ehkä enemmän intuitiivisesti blogin perusteella saadun mielikuvan ansiosta. 🙂

3. Miten projekti edistyi?

Olin ”pt-etäsuhteessa” eli aluksi oli tarkoitus tavata kolme-neljä kertaa puolen vuoden aikana ja pääasiallisesti pitää yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse viikoittain.

Tapasin Monnan ensimmäisen kerran kotitreenin merkeissä, jolloin teimme alkumittaukset ja sain ensimmäisen ohjelmaan. Aluksi tavoite oli saada liikunta pikkuhiljaa osaksi arkea, koska kahden melko pienellä ikäerolla syntyneen lapsen takia liikkumattomuus oli tullut osaksi elämääni. Niinpä ensimmäiset pari kk tavoitteet olivat maltilliset, vaikka itse ehkä teinkin pahimman aloittelijalle virheen ja ahnehdin liikaa. No kantapään kautta sain oppia, että niitä ohjeita annetaan ihan tarkoituksella. 😉

 

Myöhemmin syksyllä mukaan yli ruokavalio ja muutos alkoi olla kokonaisvaltaisempaa. Myöhemmin päätimme tavata noin kuukauden välein, välillä omat käänteet elämässä vaikuttivat siihen, että välit pitenivät. Kokonaisuudessaan matkaa taivallettiin yhdessä vuoden verran.

 

Aluksi tavoitteet olivat siis maltilliset, myöhemmin tavoitteita tarkennettiin ja asetettiin kilotavoitteet. Tärkeimpänä tavoitteena oli kuitenkin mahtua hääpukuun, joka oli koon liian pieni. 🙂 Periaatteessa koko pt-projektin tarkoituksena oli tukea elämänmuutoksessa, mutta konkreettisesta tavoitteena pidin kuitenkin sitä, että saan olla kaunis morsian ja mahdun tavoitepukuuni, jonka ostin melkein heti kun pt-suhde alkoi. Luotto Monnaan oli siis jo alusta asti kova. 😉

 

Noin vuoden kestänyt matka oli kuitenkin pitkä ja kivinen. Suurimman työn jouduin tekemään korvien välissä, sieltähän se kaikki lähtee. Jälkiviisaana voisi todeta, että ajankohta ei keskellä pahimpia univelkoja ja muuttoja ja remontteja, muutamia asioita mainitakseni, ollut kaikkein otollisin, mutta toisaalta koen, että omasta muutoksesta sain juuri sitä energiaa arkeen mitä tarvitsinkin. Takapakkia otin useammin kuin uskallan edes muistella, mutta pikku hiljaa elämänmuutos tuli osaksi arkea, mutta töitä se vaatii vieläkin. Arki vaan vie välillä voimat, mutta sitten täytyy vaan muistella sitä hyvää fiilistä minkä liikunnasta ja puhtaasta ruoasta saa. Toisaalta ei muutos tuntuisikaan niin hyvältä ilman työtä, eikö niin? 😉

Hääpuvun selkä projektimme puolivälissä, alussa puku ei mahtunut kiinni.
Hääpuvun selkä projektimme puolivälissä, alussa puku ei mahtunut kiinni.

4. Olitko tyytyväinen pt-suhteeseesi koko ajan vai tuliko välillä uskopuute projektiin?

Olin tyytyväinen pt-suhteeseen, uskonpuutetta koin enemmän itseni kanssa, miksi sitä vaan toimii toisin vaikka järki sanoo toisin..?

5. Saitko uusia ideoita tai ajatusmalleja PT:ltäsi?

Sain pt:ltä paljon uutta tietoa, varsinkin henkistä tukea, mitä eniten kaipasinkin. Kävimme läpi myös paljon motivaatiota ylläpitäviä tehtäviä ja keskusteluja ja koin ne kyllä tosi hyviksi. Itselläni suurin kompastuskivi on nimenomaan pitkäjänteisyyden puuttuminen ja motivaation ylläpitäminen. Myöskin alamäet saivat paljon loivennusta; ilman Monnaa olisin todennäköisimmin palannut kerta toisensa jälkeen lähtöruutuun.

6. Tapahtuiko kehossasi näkyviä muutoksia projektin aikana?

Tapahtui muutoksia. En pitänyt kirjaa senteistä, vaan sovitin tasiaisin väliajoin pukua, joka muuten hääpäivänä istui täydellisesti. Its asiassa pukua piti hieman kiristää vyötäröltä. 🙂

7. Suosittelisitko Monnaa tutuillesi? Miksi? Tai miksi et?

Ehdottomasti suosittelisin Monnaa, tunsin, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi ja jotenkin sain kuulla aina oikeat sanat heikolla hetkellä. Se ihan oikeasti auttoi jatkamaan!

8. Mikä projektin aikana oli vaikeinta?

Projektin aikana oli vaikeinta omat henkilökohtaiset vastoinkäymiset, jotka vaikuttivat omaan jaksamiseen.

9. Mikä PT-suhteessa oli parasta?

Parasta oli ehdottomasti Monnan kannustus ja usko siihen, että ihan oikeasti pääsen niihin tavoitteisiin mitkä oli asetettu. Uskomatonta miten sitä saakin voimaa siitä, kun joku piiskaa eteenpäin. 🙂

10. Haluatko kertoa jotain muuta projektista?

Kaikki vastaukset on kopioitu suoraan asiakkaan vastauksista.
Ja näin kauniilta hän näytti hääpäivänään!! 🙂
image kuva 1 kuva 2
Kiitos Rouva S., että suostuit mukaan juttusarjaan!! 🙂 Olit huippuasiakas! 🙂