Kilot ei lähde p*skaa jauhamalla. Piste.

Se on kuulkaa totuuden torvi Monna täällä taas hei!
Tavoistani poiketen postaan tänään jo toista kertaa.
Postauksen idean keksin yhdestä asiakkaastani. Ja itsestäni. Ja mun on pakko se nyt heti kirjoittaa kun ajatus juoksee kuumana päässäni. 😉
20130527_201556 20130527_201446
Tällainen ihana kukka (vielä niin mun näköinen) kädessään mun todella ihana asiakas tänään tuli viimeiselle treenikerralleen. Reilu puoli vuotta hänen kanssaan tehtiin treeniä ja mieletön muutos tapahtui.
20130527_201605Häneltä tippui puolessa vuodessa lähes 15kg, senttejä katosi vyötäröltä, lantiolta ja rinnan ympäryksestä toistakymmentä joka kohdasta. Vyötäröltä eniten: 17cm!!!
Hän on niin loistava esimerkki siitä mihin voi kuudessa kuukaudessa päästä jos PERKELE yrittää!! Motivaatio voi välillä kadota, mutta kun siitä nappaa äkkiä kiinni ennen kun se lipeää liian kauas, pääsee takaisin ruotuun jo ennen kun mitään takapakkia ehtii tulemaan.

Hän ei ole ainoa asiakkaani, joka on tehnyt mieletöntä duunia ja päässyt tavoitteisiin. Pari kuukautta sitten kun eräs toinen asiakkaani asteli vikoihin treeneihin puolen vuoden pt-suhteen päättyessä, oli häneltä tippunut yli 20kg!! Ja nämä kaksi esimerkkiä on vaan osa asiakkaitteni onnistumistarinoista.
Näitä onnistumisia on aivan upea seurata ja olla osana siinä kehityksessä ja saada antaa voimaa, neuvoja, kannustusta ja välillä vähän piiskaa silloin kun meinaa ote lipsahtaa.

Mutta silti, ihmisten pitää itse tajuta se, ettei PT:n palkkaaminen tarkoita automaattisesti kilojen karsiutumista. Sen eteen on annettava perkeleesti. PT ei asiakkaan puolesta treenaa tai syö. Eikä PT asiakkaan puolesta pistä sitä suklaata naamaan ja toisella kädellä huuhtele sitä kuoharilla alas. Minä PT:nä annan kaikkeni asiakkaalle, neuvon ja kannustan niin paljon kun ikinä pystyn. Piiskaan ja pistän koville. Mutta mun piiskani ja neuvoni ei ole 24/7 asiakkaan läsnä. Suurin osa työstä on oikeasti asiakkaan tehtävä itse.

Koen olevani hyvä työssäni myös siksi, että olen itse viimeisen vuoden aikana kidutellut sokerihimoissani ja käynyt määrätietoisesti treenaamassa. Vaikeeta on ollut välillä. Ihan perkeleen vaikeeta. Ja voi kuulkaa miten mä rakastan suklaata ja irtokarkkeja. Ja limua ja shipsejä. Mutta kun mä olen päättänyt päästä mun omaan ihannekuntooni, niin on ollut pakko vaan päättää jättää ne karkit ja suklaat välillä kauppaan.

Maustamatonta rahkaa ilman makeutusaineita tai sokeria.
Maustamatonta rahkaa ilman makeutusaineita tai sokeria.

Helvetin paljon on kulunut maustamatonta rahkaa ja terveellistä ruokaa. Tota hiton rahkaakin mä INHOSIN alkuun. Mun mielestä se maistui ihan suoraan sanottuna paskalta. Mun oli pakko lisätä sinne hunajaa, että pystyin syömään sitä. Nykyään mä ihan odotan joka päivä mun rahka-annostani. (vielä kun Valio sais rahkahommansa toimimaan, että mun lempirahkaa: Valion rasvaton ja maustamaton rahka, olis kaupoissa koko ajan)

Terveellistä kotitekoista ruokaa, ei mitään vippaskonsteja tai ihmedieettejä.
Terveellistä kotitekoista ruokaa, ei mitään vippaskonsteja tai ihmedieettejä.

Kaikki ruuat teen kotona, en osta ikinä eineksiä. Tuo ihana annos ylempänä on rakkaan veljeni tekemä, jonka luona kävin tänään lounaalla.
Välillä käyn ulkona syömässä, mutta ravintoloissakin on helppo tilata terveellistä ruokaa.
Ei tarvitse mitään ihmedieettejä, että pääsee ihannekuntoonsa. Kaikki telkkarista tulevat ohjelmat, joissa laihdutetaan parissa kuukaudessa yli 20kg on ihan kauheeta katsottavaa ammattilaisen silmin. Puoli kiloa viikossa pudotustahti on kaikkein pysyvin. Silloin siitä ravinnosta mitä syö ja siitä treenaamisesta mitä tekee tulee elämäntapa. Jolloin taas tulokset ovat pysyviä. Superhypermultidieeteillä tiputetut kilot tulee valitettavan usein takaisin, koska kaalikeittoa ei voi syödä koko ikäänsä. Tai pussikeittoja.

20130527_150901 20130527_150948 20130527_151255Tänään aamutreenin jälkeen hymyilytti kun otin nämä ylläolevat kuvat. Ja kuten mun asiakkaillani, myös mulla se pitkäpinnaisuus, motivaatio ja tiukka tekeminen tuottaa tulosta. Kuten jo otsikkoon kirjoitin; KILOT EI LÄHDE PASKAA JAUHAMALLA!!
Aina voi keksiä selityksen miksi ei ehtinyt lenkille, salille, jumppaan. Tai miksi juuri minä voin ottaa nyt tuon yhden keksin tai karkin tai kuohuviinilasillisen.
Mutta mikä siellä vaakakupissa sitten lopussa painaa? Lihas vai suklaa?

Mä teen itselleni (ja 15:lle muulle) keskiviikkona InBody-mittauksen, toivon että rasvamassa on pienentynyt entisestään ja lihasmassa pysynyt samana tai ehkä jopa vähän kasvanut.
Tässä yksi taulukko, jonka osa teistä on jo nähnyt, mutta laitoin nyt uusille lukijoille myös tiedoksi. Tämä muutos on tapahtunut vuodessa minun kropassani:
TuloksetTorstaina kerron teille sitten onko huhtikuun alusta tähän toukokuun loppuun tapahtunut vielä lisää muutosta. Toivon tuon rasvamassan vielä vähän pudonneen, mutta se selviää sitten! 🙂 Jännittävää!!

Nyt toivotan teille hyvää yötä.
Muistakaa, että tavotteista pitää pitää kiinni! Älkää antako liian helposti periksi! Ja voin luvata; painonpudotus, rasvamassan pienentäminen ja lihasmassan kasvattaiminen ei ole KENELLEKKÄÄN helppoa!!!!
profii