Mikä liikuttaa ja mikä ei?

Tää aamu (huom. kello on nyt 12.40) ei meinaa lähteä millään käyntiin. Mun tekis mieli koko ajan mennä päikkäreille ja käpertyä vaan peiton alle ja kääntää kylkeä. Sulkea silmät ja herätä parin viikon päästä jouluaattona anopin tekemän riisipuuron tuoksuun.
Nyt onkin hyvä aika tarrata Bobby Jeanilta saamaani haasteeseen. Mitkä  on ne syyt, jotka mua liikuttaa, miksi lähden salille tai tanssitunnille? Ja toisaalta, mitkä on ne syyt kun jäänkin kotiin, enkä lähde yhtään mihinkään treenaamaan.
Ajattelin Annan tavoin rajata nää molemmat kysymykset kolmeen vastaukseen. Muuten tästä tulisi tooosi pitkä kirjoitus, varsinkin noiden liikkumis-syiden osalta.. 😉
Mikä mua liikuttaa?
1. Ensimmäinen syy (luulen sen ainakin olevan se päälimmäinen) on se fiilis minkä liikunnasta saan. Endorfiiniryöpyt, oman itsensä ylittäminen, maksimisuorituksiin pääseminen ja se kokonaisvaltainen hyvä olo mikä niin kropassa kuin mielessäkin on treenin jälkeen. Mä en rehellisesti muista yhtään kertaa, että olisin lähtenyt kuntosalilta, tanssisalilta, juoksupolulta tai mistään treenipaikasta huonolla mielellä pois. 
2. Mut pistää liikkumaan se, että mä nään mun kropassa tuloksia. Tottakai se, että olen saanut kuulla positiivisia kommentteja sekä teiltä lukijoilta, että mun tuttavilta ja kavereilta mun vartalossa tapahtuneista muutoksista tuntuu myös tosi hyvältä. Mitäs sitä kieltämään. Kun mä itse nään tuloksia ja kun joku muukin niitä näkee, tiedän, että treeni ei oo mennyt hukkaan ja haluan treenata lisää.
3. Mä en tiedä onko tää sama asia kun toi ykkönen, mutta joka tapauksessa rakkaus treenaamista kohtaan. Se saa mut liikkumaan. Tanssi on mulle iso rakkaus ja nyt ihan puolen vuoden sisällä salitreenistäkin on tullut aika iso rakkaus. Se on vaan ihan pirun kivaa. Kuinka siistiä on saada tehdä sellaisia asioita mitä rakastaa? Sellaisia mikä tekee hyvän mielen? Ja vielä kaiken lisäksi kroppakin voi hyvin. 
Janni…
Versus minä.. 😉

Miksi siis EN lähtisi treenaamaan? Mikä pistää mut jäämään sängyn pohjalle?
1. Tähän on tosi vaikeeta keksiä kolmea syytä.. Mutta olkoon ensimmäinen niistä se, että kipeänä en lähde treenaamaan. Mä en onneks oo kovin usein kipeenä ja toiseks, en oo mikään kovin pitkä sairastaja. (kopkopkop.. pitää koputtaa puuta)
2. Jos päivä on tosi täynnä töitä ja joitain pakollisia tapaamisia joiden vuoksi en kerta kaikkiaan ehdi treenaamaan. Silloin jää oma treeni siltä päivältä. Mutta toisaalta, yleensä sellaiseenkin päivään kuuluu jonkinlainen liikunta omien asiakkaiden kanssa.
3. Mä en aina oo ollut mikään treenin rakastaja. Aikoinani olin, mutta välissä oli monta vuotta kun kävin todella epäsäännöllisesti yhtään missään liikkumassa. Silloin pistin syyksi työkiireet ja vaikka ja mitä. Nyt niitä tekosyitä on vaikea enää keksiä. Enkä edes halua. Tähän kolmanteen kohtaan en siis keksi mitään syytä. 
Sellaisia aatoksia tälle päivälle. Mietiskelkää itsekin, että mikä teitä liikuttaa ja onko ne syyt, joiden varjolla jäätte kotisohvalle oikeita syitä vai tekosyitä? puspus