aina ei jaksa

Aina ei jaksa eikä tarvitsekaan jaksaa!

Ruuhkavuosien keskellä eläminen voi olla välillä tosi hektistä ja kuluttavaa. On kotiaskareet, työ, lapset, puoliso, harrastukset ja kaikki muu mitä siihen arkeen nyt ikinä kuuluukin. Tämän koko ruljanssin pyörittäminen voi olla monelle vanhemmalle iso pala purtavaksi, välillä liiankin iso.  

Moni vanhempi voi käydä usein arjessa oman jaksamisensa äärirajoilla ja arki pyörii sellaisen selviytymisen keskellä. Sitä odottaa, että jotenkin jaksaa työpäivän loppuun. Ilalla kotona ollessa odottaa, että menisipä tunnit nopeasti, jotta pääsisi nukkumaan. Koko ajan odotetaan sitä, että saadaan hetki omaa aikaa tai päästään lepäämään. Tämä saattaa kuulostaa joidenkin korviin hassulta, mutta sellaista se perhearki joskus on, tällaista se on myös välillä omassa arjessani.

Nyt varsinkin parin viime vuoden aikana kun niitä huonosti nukuttuja öitä mahtuu joukkoon todella paljon, olen välillä huomannut miettiväni vain sitä hetkeä, kun saan illalla heittäytyä sohvalle, vetää viltin korviin ja levätä. Voi mikä ihana ajatus tuo onkaan (varsinkin nyt kun viime yö meni taas valvoessa…) 😀

Tällä kirjoituksella haluankin viestiä, että itse en ainakaan halua esittää mitään superihmistä tai supervanhempaa, joka pystyy handlaamaan arjen kuin arjen tai että pystyn suoriutumaan kaikesta rautaisasti vaikken olisi saanut viikkoihin nukuttua hyvin. Ei se niin mene. Minä vanhempana en aina jaksa kaikkea. Välillä tekee mieli mennä makuuhuoneeseen, vetää peitto korviin ja päästää kunnon itku ja niin olen välillä myös tehnytkin.

On ihan luonnollista, ettei kaikkea jaksa ja on ihan ok sanoa se ääneen.

Olen puhunut aiheesta lähiaikoina läheisille ja viimeksi eilen puhuin aiheesta ystäväni kanssa ja olen huomannut, että toiselle ihmiselle puhuminen helpottaa omaa oloa. Se helpottaa, kun saa jakaa jollekin toiselle ihmiselle omia ajatuksia ja tukea voikin saada vasta silloin kun uskaltaa ensin avata oman suunsa. Tämän vuoksi onkin tosi tärkeää puhua puolisolle, ystävälle, läheiselle tai vaikka jollekin alan ammattilaiselle, jos kokee, että oma jaksaminen on kortilla. Näin voi yhdessä toisen ihmisen kanssa lähteä miettimään, miten sitä omaa jaksamista voisi lähteä viemään eteenpäin ja mitä omassa arjessa voisi tehdä toisin. Joskus jo se helpottaa olotilaa kun saa sanoa ääneen omia ajatuksia ja tunteita.

Asioiden ääneen sanomisella ja toisille omia ajatuksia jakamalla usein huomaa, että meillä on kuin onkin ympärillä ihmisiä, jotka oikeasti haluaa auttaa ja tukea meitä, mutta meidän pitää ensin vain olla valmiita avautumaan ja kertomaan miten me oikeasti jaksetaan ja voidaan. Tämän vuoksi oman haavoittuvuuden esiin tuominen kannattaa, vaikka se voikin olla monelle suuri kynnys.

On ihan ok olla välillä väsynyt. On ihan ok jos ei aina jaksa kaikkea. On ihan ok tuntea negatiivisia tunteita arkea kohtaan. Nämä eivät tee sinusta huonoa ihmistä tai huonoa vanhempaa.

Kannattaa muistaa, ettei meistä kenenkään tarvitse selvitä arjesta yksin. Meistä kenenkään ei tarvitse esittää supervanhempia. Meistä kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkia niitä asioita, joita meiltä pyydetään. Meillä on ihan täysi oikeus sanoa välillä EI ja vastavuoroisesti KYLLÄ niille asioille, jotka tukee meidän jaksamista.

Mitä mieltä olet aiheesta? Miten sä jaksat sun arjessa? <3

 

Seuraa meitä myös: 

Instagram / facebook