SUORITTAMISESTA TASAPAINOON

HUOMAATKO ARKESI MUUTTUVAN KAIKEN AIKAA KIIREISEMMÄKSI JA AJAN SUJAHTAVAN OHI PAKONOMAISEN TUNNOLLISEN SUORITTAMISEN LOMASSA? HALUATKO SAADA MAHDOLLISIMMAN PALJON AIKAAN ELÄMÄSSÄSI, OLLA SEN KAUTTA ERITYINEN JA TUNNET NYT UUPUVASI KAIKEN SEN TAAKAN ALLA, KOSKA ET VAIN OSAA SANOA MILLEKÄÄN EI, VAAN KOET ETTÄ HALUAISIT KAIKEN. HALUAT TIETENKIN MYÖS OLLA AINA JOKA ASIASSA JOTA TEET, SE PARAS JA KAIKKI PITÄÄ TEHDÄ TÄYDELLISESTI. TUNTUUKO ETTET OLE KUITENKAAN IKINÄ TYYTYVÄINEN MIHINKÄÄN? TÄSTÄ TEKSTISTÄ VOI ALKAA MATKASI SUORITTAMISESTA TASAPAINOON.

Suorittajaa voidaan ihailla siitä, että hän on aikaansaava ja monesti myös menestyy siinä mitä tekee. Suorittaja janoaa tunnustusta muilta ja tätä kautta hän mahdollisesti myös kätkee jotain sisällään piilevää epävarmuutta tai alemmuudentunnetta. Siksi onnistuminen on suorittajalle erityisen tärkeää hänen itsetuntonsa kannalta. Suorittaja on valmis näkemään vaivaa sen eteen, että hän menestyy ja hyvin usein suorittajaluonne pelkää epäonnistumista ja mittaa omaa arvoaan tämän kautta. Suorittaja on monesti hyvin kilpailuhenkinen ja haluaa kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. 

Jos sisällä asuu yhtään suorittajaluonnetta, se voi helposti päästä vallalle kiireisessä ja hektisessä arjessa. Se, kun huomaa viikkojen kuluvan tehtävälista kourassa ja paikasta toiseen viilettäessä, syö voimia. Suorittaja vetää hyvin usein itsensä niin piippuun, ettei enää jaksa edes nauttia siitä, mitä on aikaansaanut. Toinen suorittaa liikuntaa, toinen työtään ja kolmas haluaa että hänen elämä näyttäisi ulkopuolisille täydelliseltä. Yksi asia joka ajaa meitä suorittamiseen, on sosiaallinen media ja sen kiiltokuvapinta, missä aina kaikki ei näytä siltä mitä se oikeasti on. 

 

Suorittaja vetää hyvin usein itsensä niin piippuun, ettei enää jaksa edes nauttia siitä, mitä on aikaansaanut

Suorittamisesta tasapainoon

MITÄ JOS ELÄMÄ  MENEE PELKÄKSI SUORITTAMISEKSI, MITÄ TAPAHTUU?

Mikä on normaalin suorittamisen ja överisuorittamisen ero? Tavallisessa suorittamisessa (mikä kuuluu elämään) henkilö saa niin hyvän fiiliksen onnistuessaan jossain asiassa ja onnittelee itseään kun pystyi siihen. Ylisuorittaja ei koe lähes koskaan tyytyväisyyttä itseensä ja janoaa enemmän. Hän ei aina itsekään tiedä syytä, miksi hän tekee kaikkia niitä asioita elämässään, vaan hän tekee asioita koska niitä PITÄÄ tehdä. 

Kun huomaa jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen puhuvan sinulle, etkä kuuntelekaan, kun olet jossain omissa ajatuksissasi, voi havahduttaa. Suorittaja voi helposti etääntyä läheisestä kanssakäymisestä, koska hänen ajatuksensa pyörivät koko ajan seuraavissa tehtävissä. Myöskin paikalleen jääminen on suorittajan painajainen. Hän ei osaa jäädä paikalleen omien ajatustensa kanssa, saati tyhjentää mieltään. Hänen päänsä sisällä käy ajatusten jatkuva kohina ja se voi pitkällä aikavälillä käydä ahdistavaksi. 

Jos olen rehellinen, myös minulla suorittaminen meinasi aikoinaan mennä liiallisuuksiin. Olen joutunut työskentelemään asian kanssa paljon ja edelleen, kun suorittajaminä nostaa päätään, käyn sen kanssa vuoropuhelua ja pyrin rauhoittamaan tilannetta. Tämä suorittajaminä on todella tärkeä hyväksyä ja myöntää, koska moni suorittaja ei sitä tee. Moni suorittaja paahtaa arjen läpi ”tukka putkella” ja jokainen menee sen oman matkansa kaasu pohjassa. Kuitenkin, jokaisella tulee jossain vaiheessa vastaan pysäyttävä seinä; jokin pysäyttävä tilanne. Elämällä on tapana havahduttaa. Et varmaan ihmettelekään, miksi nykyään hyvin moni on kärsinyt tai kärsii uupumuksesta, koska suorittaminen istutetaan meihin hyvin monelle. 

MINÄKÖ MUKA SUORITTAJA?

Suorittaja ei aina myönnä itselleen ongelmaansa. Tai hän ei halua myöntää sitä. Tee itsellesi kuitenkin nyt palvelus ja kysy itseltäsi nämä kysymykset. Ole rehellinen. 

  • Kun teen asioita arjessani, ohjaako minua aito halu tehdä vai pakko? 
  • Jos teen asioita pakosta, miksi teen niin? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että kelpaisin itselleni tai toisille? 
  • Mitä jos en tekisikään niin paljon, enkä suorittaisi? Olisinko onnellisempi? Vai koenko että onni tulee tekemisestä? 
  • Entä jos tekisin asioita eri tavalla tai vähemmän, hyväksyisinko itseni siitä huolimatta ja pitäisinkö itsestäni? Mitä sitten ajattelisin itsestäni?

Jos koet nauttivasi arjestasi, vaikka se olisikin kiireinen, ei sinulla silloin ole mitään hätää. Joskus projektit joissa puristetaan, ovat kohdillaan ja vievät sinua eteenpäin. Mutta jos taas koet pahaa oloa ja tunnet elämäsi olevan juuri nyt liian suorituskeskeistä, jatka lukemista. 

 

Suorittamisesta tasapainoon

MATKA SUORITTAMISESTA TASAPAINOON

Suorittamisesta eroon pääseminen on mahdollista. Se ei ole helppoa ja vaatii työtä, koska ajatukset, uskomukset ja tavat ovat juurtuneet syvälle. Mutta sen matkan tekeminen itseensä kannattaa. Ehkä kaikkein suurin asia suorittajalle, on se, että oppisi pitämään ja rakastamaan itseään silloinkin kun ei tee mitään. Riittäisi itselleen, vaikka vaan olisi, eikä saa mitään aikaan. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään, eikä sinun tarvitse verrata omaa elämääsi tai omia suorituksiasi keneenkään muuhun. Et ole yhtä suorituksiesi kanssa. Hellitä. 

♥ Yksi tapa liikkua eteenpäin kohti tasapainoa, on kirjata ylös omat arvot. Hyvin usein suorittaja ei elä niiden mukaan ja tuntee siksi pahaa oloa. Olen kirjoittanut arvoista artikkelin, jonka voit lukea TÄSTÄ linkistä. Kun tiedät omat arvosi ja pyrit elämään arvojesi mukaista elämää, alkaa elämäsi muuttua pois suorittamisesta pikkuhiljaa. 

♥ Mitä asioita ihan oikeasti arvostat arjessa ja mihin ihan oikeasti haluat aikaasi käyttää? Mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi? Mikä on pohjimmaista sinua? Mitä haluaisit muistaa tästä ajasta esimerkiksi viiden vuoden päästä? Teetkö tällä hetkellä niitä asioita arjessasi? Mitä RAKASTAT tehdä? TEE SITÄ! 

♥ Opettele sanomaan EI sellaisille asioille, jotka eivät ole pakollisia ja joita et juuri nyt jaksa tai halua tehdä. Kaikelle ei todellakaan tarvitse sanoa joo, eikä sinun tehtäväsi tässä maailmassa ole miellyttää muita. Sano JOO asioille, joita kohtaan tunnet paloa ja jotka antaa sulle enemmän kuin ottaa. 

♥ Mitä jos riität juuri sellaisena kuin olet? Mitä olisi riittävän hyvä? Mitä jos et nyt pyrkisikään täydellisyyteen kaikessa, vaan riittäisit riittävän hyvänä? Mitä jos hellittäisit nyt?

Muista, että sinun ei todellakaan kannata alkaa suorittaa suorittamisesta eroon pääsyä. Ei, sitä emme halua. etene askel kerrallaan. Ota yhdeksi voimalauseeksesi tasapainon löytäminen. Huomaa, miten hetki hetkeltä taakkasi kevenee ja huomaat hymyileväsi useammin ihan aidosti. Huomaa, miten upea maailma on ympärilläsi ja keitä ihania ihmisiä sinulla on lähelläsi. Mutta tiedätkö mitä, sinä itse olet se ihanin.