Rennosti terveellistä! Rento asenne syömistä kohtaan

porvoo

porvoo

Nämä kuvat ovat kauniista Porvoosta. Jos siellä ruudun toisella puolella lukee tätä blogitekstiä joku porvoolainen tai Porvoon seudun hyvin tunteva, vinkkaa kommenttiboksiin jotain sellaista näkemistä tai tekemistä, jota Porvoossa tai lähialueella kannattaa ehdottomasti tehdä. Vietän täällä vielä muutaman päivän, joten vinkkejä otetaan vastaan. 🙂

 

Rento asenne terveellistä syömistä kohtaan 

Muistan, kuinka silloin vuosia sitten elämäntapoja muokatessa otin kaiken niin tosissani, että tein kaikki kirjaimellisesti ohjeiden mukaan. Nämä uudet ”elämänohjeet” oli itseni laatimat ja ne oli tiukat, erittäin tiukat… Sen hetkinen ajattelumaailma oli todella musta-valkoista ja ajattelin, että syöminen on joko todella terveellistä tai sitten ei. Jos lipsuin ruokavaliosta, oli se jotain aivan kamalaa. Piiskasin itseäni kuntosalilla ja lenkkipolulla ja tämän kautta hain korjausta lipsahdukselleni. Tämä oli todella raastavaa ja vei melkoisesti nautintoa arkisesta elämästä. Osasyynä oli pelko, että lipsahtamalla pois ruokavaliostani palaan takaisin entiseen ja että kilot palaavat. En missään nimessä halunnut sitä, joten olin asettanut itselleni todella tiukat rajat.

Juhlissa tai kylässä ollessa laskin mielessäni kuinka paljon kakkupalassa on kaloreita ja mietin, kuinka kauan joudun treenaamaan, jotta saan kakkupalan poltettua

Vuosien saatossa onneksi opin hölläämään otetta ja opin ottamaan rennommin ilman, että pelkäsin palaavani takaisin lähtömittoihin. Tiesin, että haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin, jonka vuoksi ruokavalio olisi hyvä koostua noin 80-90% terveellisestä ravinnosta ja loput voisi tulla sieltä ”toiselta puolelta aitaa”. Tämä oli todella huojentavaa, koska jatkuva omantunnon tuska syömistä kohtaan alkoi hiipua. 

Näin en kuitenkaan silloin alkuvaiheessa eli elämäntapamuutoksen ensimetreillä ajatellut, vaan ajattelin, että ruoka on vain polttoainetta, jota tankataan päivän aikana, jotta jaksetaan suoriutua päivästä. Ruoka oli vain energiaa, jota elimistö tarvitsee toimiakseen. Tämä tuntui silloin kuitenkin koko ajan vähän vieraalta, koska nautin syömisestä ja varsinkin uusien reseptien luomisesta. Jossain kohtaa ymmärsinkin, etten halua popsia koko ajan vain samoja ruokia, jossa ajattelen vain niiden mahdollisimman hyvää makroravinnekoostumusta ja viis veisaan ruoan mausta, vaan halusin, että ruoka maistuu oikeasti hyvältä! Tämän ansiosta opinkin vuosien myötä kokkaamaan monipuolisemmin terveellistä ja maukasta ruokaa. Herkullista ja hyvää, nam!  

Ei ruoan tarvitse ainakaan minulle olla pelkkää polttoainetta, vaan se voi olla mielihyvän tuoja. Tässä kohtaa pitää vain varmistaa, että ruoka ei toimi lohtuna ja jonkun muun korvikkeena,  vaan se on todellakin makunautinto ja that’s it.

Tässä kohtaa on myös hyvä ymmärtää, että kohtuus ennen kaikkea, eikä esimerkiksi herkkuja kannata syödä valtavaa määrää, vaan on hyvä oppia syömään kohtuullisemmin ja keskittyä kunnolla nauttimaan siitä pienemmästä herkkumäärästä. 

Rentouden oppiminen ja varsinkin rennosti syömisen oppiminen on ollut suuri hyöty, jota arvostan ja johon olen todella tyytyväinen. Enää en tunne valtavaa syyllisyyden taakkaa, jos syön vaikka lauantai-iltana jotain hyvää, vaan osaan nauttia siitä ilman omantunnon tuskaa. Tärkeä oppi, jonka olen oppinut vuosien myötä on ollut myös se, että jos yksi ateria on epäterveellinen, ei se tarkoita, että koko homma on pilalla. Yksi lipsahdus ei pilaa kaikkea, mutta jos päättää heittää hanskat tiskiin yhden lipsahduksen takia ja syödä sen jälkeen vaikka viikon tai kaksi epäterveellisesti, silloin asia on eri. 

Tärkeä oppi on osata nauttia herkuttelusta ilman omantunnon tuskaa ja osata palata sen jälkeen taas takaisin terveellisen syömisen pariin 

Rennoin ottein kohti uutta viikkoa!