Hyvinvointia edistävän hengityksen salaisuus ei piile palleassa vaan vetreissä kylkivälien lihaksissa. Kun jouhea hengitystekniikka on hallussa, alkaa treenikin kulkea uudella tavalla. Yleensä hengitysharjoituksia leimaa teeskentely. Kun ohjaaja väittää, että ”nuuuuh, tunnette syvän rauhan leviävän kehoonne”, kaikki nyökkäilevät valaistuneen näköisinä. Ja katinkontit!

Puutteellisten neuvojen varassa tehdyt hengitysharjoitukset eivät tunnu yhtään miltään, korkeintaan vähän huimaa. Harjoituksissa puhutaan tuskin koskaan hengityksen ytimessä olevista lihaksista. Harva on näitä lihaksia koskaan treenannut, saati että tietäisi kyseisten lihasten edes olevan olemassa. Suurimmalla osalla hengityksen kannalta äärimmäisen tärkeät lihakset ovat auttamattomasti rapakunnossa.

Hyötyä niin treeniin kuin lepoon

Pallean ahkerakaan treenaaminen ei paranna hengityksen laatua. Avainasemassa ovat sen sijaan kylkiluiden väleissä sijaitsevat kylkivälilihakset eli interkostaalilihakset. Vajaasti hengittävillä ihmisillä nämä rintakehän liikkeistä vastaavat lihakset ovat vuosien ajan tottuneet liian lyhyisiin liikeratoihin.

Lihakset ovat kuin viileää toffeeta, joka kyllä liikkuu, mutta jähmeästi. Jähmeyttä ei yleensä huomaa kuin vasta jälkeenpäin, kun vaikkapa sisäänhengitys on fiksun harjoittelun avulla pidentynyt moninkertaiseksi. Tällainen fysiologisesti normaali eli sohvaperunan näkökulmasta hillittömän avara hengitys parantaa kaikkea liikuntaa merkittävästi. Treeni alkaa kulkea uudella tasolla, kun rintakehän ympärille ei synny kuristavaa pantaa. Vauhtia ei enää rajoita keuhkojen tukahtuminen vaan korkeintaan lihasten maitohappo. Oikein hengitettäessä elämänlaatukin paranee. Keho ei enää lyyhisty oman painonsa alle, vaan löhöämisestä tulee oikeaa, virkistävää lepoa.

Kylkivälien venttiilit auki

Tärkein pullonkaula ei siis ole keuhkojen vaan rintakehän tilavuudessa. Pehmeä keuhkokudos joustaa, mutta keuhkoja ympäröivä rintakehä jäykistyy monilla ahtaaksi paketiksi. Rintaontelon lattian muodostava pallea ei yksin pysty tekemään paljoakaan, jos seinät eli kylkiluiden häkki on muurautunut tönköksi.

Hyvä yleiskunto ei välttämättä muokkaa kylkivälilihaksista hyväkuntoisia. Toki mikä hyvänsä kuntoilu auttaa, mutta jos kylkivälilihaksia ei erityisesti osaa harjoittaa, niillä on taipumus vuosien mittaan hyytyä kovankin treenin keskellä. Kylkivälilihakset ovat kuin piilotettu venttiili, joka huomaamatta kuristaa muutoin tehokasta treeniä. Kun venttiilin osaa avata, koko systeemin virtaus paranee.

Kylkivälilihasten treenaus ei ole itsestään selvä asia. Jos kylmiltään alkaa hengitellä sisään ja ulos, tuloksena on yleensä vain teeskenneltyjä ilmeitä. Syväkään huohotus ei riitä simpauttamaan vuosikymmenten ajan jäykistyneitä lihaksia.

Järjestelmällisyys vie tuloksiin

Lihaksiin on vaikea päästä käsiksi ilman jotain viisasta järjestelmää. Jooga on tietenkin näiden järjestelmien klassikko, mutta muun muassa pilates ja Method Putkisto pyrkivät myös verryttämään kylkivälilihaksia. Tällaista harjoittelujärjestelmää tarvitaan, sillä treenin täytyy sisältää äkkiseltään oudolta tuntuvia asentoja – voimakkaita sivutaivutuksia, syviä kumarruksia ja vartalon korkkiruuvikiertoja. Outous on tarpeen, sillä tavallinen jumppaaminen, juoksu tai muu liikunta ei aseta rintakehää sellaisiin kulmiin, joissa jähmettyneeksi toffeeksi muuttuneet kylkivälilihakset pääsisivät venymään.

Epätavalliset asennotkaan eivät yksin riitä. Tästä syystä esimerkiksi joogaohjaaja komentaa oppilasta tietyssä asennossa ”hengittämään selkään” tai toisessa asennossa ”hengittämään kylkeen”. Marja Putkisto puolestaan neuvoo ”hengittämään oikeaan tai vasempaan keuhkoon”. Ihminen ei tietenkään voi valita keuhkojen osaa, johon kaikki ilma menisi. Ohjaajat tarkoittavat, että oppilaan täytyy pyrkiä venyttämään tiettyjä kylkivälilihaksia. Se ei ole helppoa, mutta keskittymisellä ja harjoittelulla rintakehää oppii paisuttamaan haluamastaan paikasta, ja vasta sitten kylkivälilihakset pääsevät vertymään ammoin menettämäänsä toimintakuntoon. Venytys täytyy tähdätä tarkasti, sillä koko jäykistynyttä rintakehää ei kerralla venytä kukaan.

Treeniä täältä ikuisuuteen

Harjoittelujärjestelmä tuo treeniin myös tarvittavaa järjestelmällisyyttä: onhan muutama hönkäisy kerrallaan hyödytöntä. Kylkivälilihakset tarvitsevat vartin verran alkulämmittelyä ja kolmen vartin kokonaistreenin, jotta vuosikymmenten hyhmäisyys alkaa sulaa. Treeniä täytyy toistaa pari kertaa viikossa täältä ikuisuuteen. Viikon joogapaussin aikana rintakehä ehtii jo selvästi jäykistyä, ja hengityksen jousto palaa vasta kolmannen tai neljännen aurinkotervehdyksen aikana. Säännöllisyys ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kun homman oppii, syvästä hengityksestä tulee huippuluokan viihdettä. Hyödyt ovat niin suuria, että niitä täytyy saada aina vaan lisää.