Ihan kuin olisi joku putkimiesten jumppatunti alkamassa: treeniporukkamme roudaa onttoja jättiputkia saliin, pari kantaa niitä jopa olallaan. Olemme menossa ViPR-tunnille, mutta näytämme enemmänkin jumppasaliin eksyneiltä raksamiehiltä.
Naureskelu loppuu lyhyeen. Kumiputken kanssa melotaan, tehdään sivuloikkia ja isketään nyrkkeilyn tapaisia iskuja ilmaan. Juuri kun mietin, että älä pliis käske hyppimään tämän kanssa, sieltä se tulee:
– Haara-perus, haara-perus, kyykkyyn alas ja putki suorilla käsillä ylös, ohjaaja Olli Pohjonen käskyttää.
Heilumme kuin heinämiehet. Kaiken kyykkimisen ja koukkimisen seurauksena sykemittarin vyökin napsahtaa auki. Kamalan ihanaa rääkkiä!
Sitten saavat kyytiä pakarat: tossunkärjet ujutetaan putken alle ja se ponnistetaan ilmaan, niin että putki kierähtää vartensa ympäri. Aikamoista akrobatiaa!
Putki on kuin pitkulaksi venytetty kahvakuula, tehokas treeniväline, joka käy niin levytangosta kuin käsipainosta.
Tunnin lopuksi putkista tehdään pujottelurata, jota ravaamme kolmen minuutin ajan etu- ja takaperin. Kaatunut putki tietää punnerruksia. Tällaista on varmaan armeijassa.
Seuraavana päivänä treeni kutkuttelee mukavasti kylkiä, pakaroita ja jossain vatsalihasten uumenissa tuntuu, että nyt on treenattu ja kovaa.
ViPR onkin ehdottomasti tehotreenaajan laji, sillä se kehittää keskivartaloa, voimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikkuvuutta. Liikkeet ovat yksinkertaisia, mutta koko ajan mennään eikä meinata.
ViPR-treeniin voi osallistua SATS-kuntokeskuksissa. Putket painavat 4, 6 ja 8 kiloa.
