Ensikertalainen ja Euroopan mestari samassa veneessä. Sari Multala nostaa purjeet, ja minä istahdan veneen perään ohjaamaan. Tällä miehistöllä pitäisi menestyä 606-veneiden kisassa, jossa otetaan mittaa muista purjehtija-toimittajavenekunnista. Itse olen ensikertalainen, Sari puolestaan olympialaisissakin kisannut huippupurjehtija.

Ennen ensimmäistä lähtöä Sari yrittää iskostaa päähäni kaksi käännöstä: vendan ja jiipin. Kun Sari käskee, minä käännän peräsintä ja hän vaihtaa purjeet puolelta toiselle. Minä olen veneen kapteeni, Sari puolestaan gasti.

Sari vinkkaa, että minun kannattaa ottaa vastarannalta kiintopiste, jota kohti ohjaan venettä. Huippupurjehtijat eivät sellaista tarvitse, sillä he lukevat suunnan säilymisen purjeista.

Tuulta päin

Sari juttelee leppoisasti tuulen suunnista ja niiden lukemisesta. Pystyn juuri ja juuri päättelemään, mistä juuri nyt tuulee. Kilpapurjehtijalle ei yllättäen ole juuri iloa sääennusteista, sillä itse kilpailussa ratkaisevat paljon pienemmät sääolosuhteiden muutokset kuin ne, joita meteorologit pystyvät ennustamaan.

Mutta nyt kisa jo alkaa! Startti on kolme minuutin kuluttua, joten keräämme veneelle vauhtia ja yritämme olla lähtöviivalla juuri startin hetkellä. Saamme hyvän lähdön, ja pian ilmassa sinkoilevat Sarin ohjeet. Yritän ohjata meitä kohti kilparadan kääntöpaikkaa merkkaavaa poijua. Poijulle kyllä päädymme, mutta ohjausliikkeeni ovat sen verran laajoja, että kadotan kääntyessä kurssimme – ja suuntavaistoni, mitä en kyllä kehtaa Sarille tunnustaa.

Vene saadaan taas oikeaan suuntaan, mutta olemme auttamatta jäänee muusta porukasta. Sari kannustaa, että purjehdin aloittelijaksi jo ihan hyvin, ja ottaa kohteliaasti toimittajan mokat omaan piikkiinsä. Haluaisin kiriä kohti maalia, mutta koska tuuli päättää juuri nyt olla puhaltamatta, vene lipuu kismittävän hiljaa eteenpäin. Olen kuvitellut, että purjehdus on varsinainen vauhtilaji, mutta Sari kertoo, että myös kilpailuissa vauhti laskee välillä näin hiljaiseksi. Hetkeksikään ei silti ole varaa herpaantua, vaan koko ajan on oltava valmiina tarttumaan nousevaan tuuleen.

Oppimisen iloa

Jokaisessa kolmessa lähdössä onnistun jossain asiassa: startissa, käännöksessä tai loppukirissä – mutta koskaan en kaikissa. Ihmettelen Sarille, kuinka monta asiaa purjehduksessa pitää hallita yhtä aikaa: tuulen lukeminen, purjeiden säätäminen, veneen ohjaaminen, kilpailijoiden tarkkaileminen… Sari myöntää, että juuri siksi täydellinen purjehdussuoritus on vaikea saavuttaa. Hän on aina kilpaillut yksinpurjehduksessa, joten yleensä hän hoitaa sekä kapteenin että gastin tehtävät yhtä aikaa.

Pikakurssini purjehduksessa alkaa olla lopuillaan, kun alkukesän aurinko intoutuu porottamaan parastaan venekuntiemme yllä. Vesi kimaltaa, vene etenee kevyesti – ja tunnen, että hetkittäin se kulkee juuri niin kuin käsken. Taidan aavistaa, miksi Sari Multala on hurahtanut purjehdukseen!

Tietoa aikuisten purjehduskursseista
http://www.purjehtija.fi/index.php?sivu=34799