Lukija haluaa tietää, kertooko korkea syke huonosta kunnosta. Olen 24-vuotias nuori nainen ja olen harrastanut säännöllisesti liikuntaa (noin 4–5 kertaa viikossa) niin kauan kuin muistan. Eniten treenaamani urheilulaji on ollut tanssillinen aerobic, mutta tällä hetkellä keskityn lenkkeilyyn. Tähtäimenä on juosta maraton ensi kesänä.
Olen juossut neljä kertaa viikossa noin kahden kuukauden
ajan jaksottaen juoksun kolmeen treeniviikkoon ja yhteen lepoviikkoon. Pystyin heti aluksi hölkkäämään reipasta
vauhtia yli tunnin lenkkejä ilman suurempaa hengästymistä.
Puhuminen lenkkeilyn aikana oli helppoa.
Ostin sykemittarin äskettäin. Mittarissani on niin sanottu
Own Zone -toiminto, jonka otin käyttöön. Olin tyrmistynyt
tuloksista. Sykkeeni oli pysynyt koko lenkin ajan noin 90 prosentissa maksimisykkeestä, vaikka olo oli aivan
mahtava.
Seuraavalla lenkillä seurasin sykettäni tarkemmin ja huomasin, että en saa sykettä pysymään alle 85 prosentin muuten kuin reippaasti kävelemällä. Hulluinta tässä on se, että reippaasti kävelemällä olen jopa enemmän hengästynyt kuin juostessani.
Olenko todella niin huonokuntoinen, etten voi edes harkita
hölkkäämistä, koska sykkeeni ei pysy niin sanotun turvallisen harjoittelun sykerajojen sisällä? Voiko kohdallani
olla kysymys jostain vakavammasta? En haluaisi lopettaa
lenkkeilyä, koska juoksemisesta tulee todella hyvä mieli, eikä se ole koskaan tuntunut raskaalta, vaikka sykkeeni
kertookin muuta.
Kyse tuskin on kovinkaan vakavasta asiasta. Syke on hyvin yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat muun muassa yksilön temperamentti, harjoitustausta, hapenkuljetuselimistön kunto sekä tilannekohtaiset tekijät, kuten stressi, väsymys, lämpötila ja nautintoaineet.
Elimistösi on vuosien tehoharjoittelun myötä kehittynyt hyvin sitä vastaanottavaksi, mutta matalatehoinen ja pitkäkestoinen liikunta on kropallesi vieraampaa. Peruskestävyytesi ei siis ole tehoharjoitteluun painottuvan ohjelmasi myötä kehittynyt samalle tasolle kuin tehonsietosi. Tästä johtuen hakeudut huomaamattasikin harjoitellessasi tutulle tehotreeni- eli vauhtikestävyysalueelle. Olet siis rakentanut kuntoasi perustusten kustannuksella. Onneksi mitään ei ole menetetty ja asia voidaan korjata fiksuilla ja maltillisilla treeneillä. Ehdotan, että painottaisit harjoitteluasi 2–4 kuukautta matalatehoiseen peruskestävyysharjoitteluun, kuitenkaan tuttuja tehoharjoituksia unohtamatta. Harrastamalla reipasta kävelyä, sauvakävelyä, rintauintia, perinteistä hiihtoa sekä pyöräilyä ulkona tai sisällä saat sykkeesi pysymään aisoissa, siis peruskestävyysalueella. Treenaa peruskestävyyttä 3–4 kertaa viikossa 40–120 minuutin ajan kerrallaan. Tämä tukee samalla myös maratontavoitettasi.
Kerran tai kaksi viikossa toteutettavat tehotreenit ryhmäliikunnan, vauhdikkaamman lenkkeilyn tai kuntosaliharjoittelun merkeissä on aluksi sopiva annos. Myöhemmin voit pikkuhiljaa lisätä tehoharjoitteiden määrää kevyempien treenien kustannuksella. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että viikossa on sopivassa suhteessa kestävyystreenejä, lihaskuntoharjoittelua sekä venyttelyä.
Lenkkeillessä kannattaa painottaa sitä, ettei aina liiku samalla vaihteella. Matalatehoisten treenien tulee olla leppoisia ja kestää pidempään, esimerkiksi 75–120 minuuttia, ja vauhtilenkit saavat puoelstaan olla lennokkaampia ja lyhyempiä, 40–75 minuutin mittaisia kestävyystreenejä. Välillä kannattaa irrottaa karstat koneesta tehoharjoitteiden, kuten intervallien, juoksuvetojen ja spurttien merkeissä.
Maratontavoitteesi kannalta on oleellista, että lisäät tehoa ja juoksemisen määrää maltillisesti. Näin jalat saadaan pikkuhiljaa kestämään pitkäkestoisempaa juoksemista. Hapenottokyvyn parantuessa sykkeesi oletettavasti rauhoittuu ja saat lisätä vauhtia ilman, että sykkeesi karkaa tähtitieteellisiin lukemiin. Jos sykkeesi pysyy matalatehoisen harjoittelun lisäämisestä huolimatta epäilyttävän korkeana, kannattaa harkita yhteydenottoa terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai yksityiseen lääkärikeskukseen tarkempia tutkimuksia varten.
Riku Aalto
Lisää uusi kommentti